Keskustelimme kampaajani kanssa yliluonnollisista ilmiöistä. Kampaaja kertoi ystävästään, jonka mies oli kuollut. Vaimo oli toivonut merkkiä mieheltään tuonilmaisista. Mahdollinen merkki näkyi ilmapallon kummallisen käytöksen muodossa. Se toi lohtua kuolleen miehen vaimolle ja lapselle. Todennäköisesti jollain tiedeihmisellä olisi selitys ilmapallon oudolle leijailulle, mutta ei sillä väliä. Lohtu oli tärkein.
Kun olin lapsi vietin kaksi ja puoli ensimmäistä vuottani äidinäidin luona. Hän oli kansakoulunopettaja, ankara ja uskonnollinen. Kun hän sitten kuoli, pelkäsin, että hän voisi seurata minua pilven reunalta. Pelkäsin noita yliluonnollisia ilmapallomerkkejä. Kuvittelin, etten pääsisi piiloon hänen katsettaan mihinkään. Ehkä pelkään pikkuisen vieläkin.
Mietin yhtenä päivänä sellaista, että miten kävisi, jos kaikki ihmiset olisivat prikulleen samannäköisiä. Yrittäisivätkö ihmiset jotenkin erottautua toisistaan. Heräsi monia muitakin kysymyksiä. Olen käyttänyt monta päivää asian pohtimiseen.
Olen käynyt kirjoituskurssilla, jossa olen oppinut uusia sanoja kuten aktanttimalli ja ekspositio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti