Minulla on taipumus laitostua lyhyessä ajassa. Kun palasin urheiluopistolta, olin ymmälläni. Pitäisi laittaa ruokaa. Opin pitämään opistolla tarjotusta muonasta sen jälkeen kun löysin ruokalan nurkasta maustekastikkeet ja suolapurkit.
Aivoni horrostivat viiden päivän ajan, ei tarvinnut ajatella. Ajatteleminen on raskasta puuhaa. Kirjoittaminen on ajattelemista. Herättelen aivojani.
Löysin kaurahiutalepakkauksesta repäistyn pahvinpalan, johon oli kirjoitettu kauppalista särisevällä kaunokirjoituksella. Alimmalla rivillä luki Baprika 1. Kiva kuvitella millainen ihminen oli kirjoittanut listan. Eräs tuttavani kerää kauppalistoja. Ne ovat katoavaa kansanperinnettä, minäkin kirjoitan listan puhelimeeni.
Hesarissa haastateltiin kirjailija Petri Tammista, jonka uusinta romaania Sinua, sinua en ole vielä lukenut. Aion ostaa sen itselleni. Romaanin kritiikissä mainittiin asia, jonka moni varmasti tunnnistaa: Jos joku sanoo sinulle "Minä rakastan sinua", alat epäillä, onko hän tosissaan, mutta jos joku sanoo "Minä en rakasta sinua", uskot sen heti.
Suomalaiset kuulemma lajittelevat jätteet niin huolellisesti, että poltettavaa sekajätettä on tuotava ulkomailta. Ei motivoi lajitteluun. Tämä päivitys oli ihan sen kunniaksi sekajätettä. Ikävä kyllä tätä ei voi muuttaa lämmitysenergiaksi.
4 kommenttia:
Luin just samoja juttuja lehdestä. Silmiä ikävästi avaava tuo jätteidenkäsittelyn umpikuja johon olemme Suomessa ajautuneet. Kuinka hauska tuo eka lauseesi! Onko se sitten laitostumista? Samaa taitaa tapahtua matkoillakin. Ei oikein jaksaisi mennä siihen lähikauppaan ostoksille, se tuntuu niin tylsältä kotiinpaluun jälkeen.
Sama juttu matkalta palatessa, pitää ottaa oma elämä uudestaan haltuun.
Meillä sekajätteen määrä on laskenut läjähdysmäisesti. Neljässä viikossa sekajätettä kertyy vähän jäteastian pohjalle, alle puolet kumminkin. Suurin osa sekajätteestä on meillä nykyään kissojen hiekkalaatikon puubrikettejä, hyvin kevyttä tavaraa. Vähän painavamman osion muodostavat kissojen jätökset.
Joka viikko vien kierrätykseen ison kassillisen muovia ja toisen samanlaisen kassillisen kartonkia sekä puoli muovikassillista kissanruuan säilykepurkkeja. Vien ne jätteet viikottaisella kauppareissulla. Kun lähden kauppaan minulla on kädet täynnä kasseja, mutta niinpä on tullessakin.
Kun kirjoitan näitä sekalaisia juttuja, ei ikinä arvaa, mitä asiaa kommentoidaan.
Lähetä kommentti