Olin lauantaina menossa perinteisille vapun etkoille, kun havaitsin iäkkään naisen, joka oli kaatunut pyörällä. Halusin auttaa häntä, mutta nainen kieltäytyi, niin minäkin olisin tehnyt. Nainen istui jalat ylämäkeen sojottaen pahasti polkupyöräänsä sotkeutuneena.
Lopulta kiskoin hänet ylös melkein väkipakolla. Luut olivat ehjät, eikä muitakaan vaurioita näkynyt. Hänen itsetuntoonsa jäi mahdollisesti asfaltti-ihottumaa.
En aio tehdä vappuna mitään erityistä. Moni odottaa hilpeää juhlintaa.
Luin Anna Karhusen omakohtaisen tietokirjan Juomiskierre, jossa kirjailija kertoo omasta alkoholiongelmastaan ja raitistumisestaan. Kirja sisältää myös faktatietoa alkoholihaitoista. Vaikka olen koulutukseltani lääkäri, en ollut mieltänyt, miten monen syöpätaudin riskiä alkoholi lisää. Puhumattakaan myrkyn vaikutuksesta aivoihin ja maksaan sekä humaltumiseen liittyvää tapaturmariskiä. Onpahan tuota tullut juhlittua ihan riittävästi. Vieläkin hävettää. Toisaalta olihan se hauskaa. Tuskin olisin koskaan joutunut mihinkään romanttisiiin/eroottisiin kiemuroihin ilman alkoholia. Nyt arvostan pirtsakkaa aamua enemmän.
Anna Karhusen kirjassa kirjoitetaan erityisesti naisten (ja oikein erityisesti äitien) alkoholin liikakäytöstä. Karhunen muistaakseni kirjoitti, että kahden miehen perustama AA-liike perustuu paljolti nöyrtymiseen ja oman heikkoutensa myöntämiseen. Tämä strategia ei kenties päde yhtä hyvin naisiin, joita nöyryytetään muutenkin. Alkoholistista tulee mieleen rapakuntoon itsensä juonut mies, eikä lasten nukkumaanmenon jälkeen viiniä stressiinsä tissutteleva nainen.
Kyseisiin vappuetkoihin osallistui kirjailija/muusikko, joka oli lopettanut alkoholin juomisen jo parikymppisenä ja nautti juhlissa simaa. Kysyin miksi ja nyt minua hävettää. Mitä se minulle kuuluu. Hän kyllä vastasi kysymykseen ystävällisesti.
Tämän päivän Hesarissa oli juttu jyväskyläläisten opiskelijoiden vappuaprosta, jossa kierretään ravintoloita ja kerätään leimoja nautituista juomista. Merkinnän saa myös alkoholittomista lasillisista ja alkoholittomia shotteja on saatavilla! Kyllä nykynuoret ovat fiksuja.
Äsken muuten soi ovikello ja kaksi baskeripäistä naista kurkisti ovenraosta. He olisivat halunneet kertoa minulle ilmaisesta raamattukurssista. Kieltäydyin kohteliaasti.
4 kommenttia:
Olen myös herännyt huomaamaan alkoholin syöpäriskin, siitä on kai kirjoitettu viime aikoina enemmän. Ei silti, että nämä uhkat niin paljon vaikuttaisivat, mutta onhan se hyvä tietää. Jokainen tekee omat valintansa. - Minulla on myös yksi kirjavinkki antaa, kun minulle ehdotetaan uskonnollista kirjallisuutta. Se tuntuu kivasti vastavuoroiselta.
Alkoi kiinnostaa, mikä se vikki on.
Raamattuakin voi lukea ihan "vaan" kirjallisuuteen ilman mitään tunnustuksellisia aspekteja. Vähän kuin lukisi Kalevalaa, Eddaa tai mitä tahansa muinaista mytologiaa. Kaikki nykykirjallisuuden genretkin lienevät tässä kokoelmassa edustettuina, varsinkin sota ja rakkaus.
Itse asiassa Raamattua lukiessa huomaa, kuinka paljon vaikutteita pelkästään tarinajuonien tasolta sieltä on aikojen saatossa ammennettu. Antiikin myytit ovat tietysti se toinen länsimaisen kulttuurin tukijalka.
Olen yrittänyt lukea Raamattua huonolla menestyksellä. Pitäisi varmaan lukea niitä parhaita paloja, eikä aloittaa alusta. Kuuntelin joskus Raamattua ja hämmästyin miten väkivaltainen ja julma kirja se on. Varmasti myös lempeä.
Lähetä kommentti