Olen menossa tilaisuuteen, jossa puhutaan vähälevikkisestä laatukirjallisuudesta otsikolla Mitä on vähälevikkinen kirjallisuus ja miksi sitä tarvitaan? Joku saattaa olla sitä mieltä, ettei sitä tarvita mihinkään.
Hallitus lopetti tuen, jolla vähälevikkistä laatukirjallisuutta ostettiin kirjastoihin. Rahalla hankittiin mm. esseekokoelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, tietokirjoja ja romaanejakin. Tukisumma oli 860 000 euroa, joka jaettiin kirjastojen kesken. Suomessa on 280 pääkirjastoa, 437 sivukirjastoa, 11 laitoskirjastoa ja 128 kirjastoautoa. Jos tämä raha jaettaisiin pää- ja sivukirjastojen kesken, siitä tulisi noin 1200 euroa/ kirjasto, jolla saisi ostettua yli kolmekymmentä teosta (olen saattanut laskea jotain väärin, mutta kyllä joku sitten korjaa). Nyt ei sitten saa, koska sitä rahaa ei enää tule.
Valtio muuten maksoi turkistarhaajille yli 50 miljoonaa euroa korvausta lintuinfluenssan takia lopetetuista eläimistä. Siitä saa vähän mittakaavaa. Huvittavaa, että ne ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että kirjailijoiden pitäisi tulla toimeen kirjojen myynnillä ilman tukea kuten apurahoja (voin vakuuttaa, että se johtaisi monen kohdalla nälkäkuolemaan), ovat valmiita tukemaan vaikkapa turkistarhausta.
Onhan tässä maailmassa suurempiakin murheita. Olen jossain vaiheessa siteerannut Anna-Stina Nykästä, jonka elämässä tapahtui muutama vuosi sitten tosi rankkoja asioita, hänen isänsä, siskonsa ja miehensä kuolivat lyhyellä aikavälillä. Kodin kuvalehden haastattelussa hän kertoi lohduttautuvansa sillä, että kuvittelee elämän televisiosarjaksi: "Tässä jaksossa tapahtuu tällaista, ja sitten tämä on nähty. Sitten tulee seuraava jakso, ja siinä voi tapahtua jotain ihan muuta". Käytän tätä tällä hetkellä koko maailman mittakaavassa.
Maailma menee eteenpäin, vaikka nyt se tuntuu ottavan pitkiä askeleita taaksepäin.
Mistä tämä transviha on yhtäkkiä ilmaantunut? Minun on vaikea ymmärtää, mitä pahaa transihmiset ovat tehneet. Ehkä seuraavassa jaksossa asiat ovat paremmin.
10 kommenttia:
Täyttä asiaa, kiitokset menneistä ja tulevista blogikirjoituksista!
Jostakin tuntemattomasta syystä tuli mieleen että blogisti H:n tyylissä on peri tamperelaista. Nimittäin esim Väinö Linna, Kalle Päätalo, Seppo Jokinen (se rikoskirjailija, wikipediassa on 3 Seppo Jokinen kirjailijaa), kaikilla on tapana melkoisen yksityiskohtaisesti ja leppoisen harkitsevasti, sanoisin siis "tamperelaisesti", kuvailla henkilöidensä tekemisiä ja ajatuksia. Nuo kolme ovat äärimmäisen menestyneitä kirjailijana. Kaikilta on tehty kirjoista elokuvia tai sarjoja. Onko Tampere jotenkin yliedustettuna menestyskirjailijoissa? Esim Turusta ei tule mieleen kuin se Vareksen kirjoittaja, ja kaiken lisäksi en ole niiden fani ensinkään.
terv Auvo T
- en ole tamperelainen, en edes läheltä
Turkistarhauksen tuki verrattuna kirjastoilta leikattuihin rahoihin on oikein paljastava rinnastus. Kaikki typeryydet osataan taputella oman näköisiksi, ja onhan tilanne aivan looginen nykyhallituksen kannalta. Kaikenlainen entinen yrittäjyys on sen suojeluksessa, vanha metsäteollisuus, ei niinkään uusia innovoivat pienyrittäjät. Vanhat pamput käyvät menestyksekkäästi lobbaamassa. - Turku häviää todella rankasti kulttuurivertailussa Tampereeseen, mutta se onkin vanha kokoomuskaupunki. Elämme nyt toivon aikaa.
Tunnetuin turkulainen (menestys)kirjailija lienee Mikael Agricola.
Voi kunpa ihmiset myös lainaisivat ja lukisivat sitä vähälevikkistä kirjallisuutta. Pahoin pelkään, että vähälevikkinen on myös vähän luettua, myös kirjastoissa. Tästä seuraa sitten se, ettei sellaista aineistoa enää mieluusti hankita "hyllyihin pölyttymään", entisiäkin poistetaan valikoimista. Myös itse hyllyjen määrää on useammassa tuntemassani kirjastossa supistettu.
Tiktokkiin pitäisi varmaan värvätä joku (nuorisoa) innostava vähälevikkisen suosittelija. Johan alkaisivat lainausmäärät paukkua ja painokset kasvaa!
Kiitos!
Minäkin taidan olla enemmän savolainen kuin tamperelainen, vaikka täällä asunkin. Olen otettu, että minut mainitaan yhdessä Väinö Linnan ja kumppaneiden kanssa. En ansaitse sitä.
Vaikka olen melko tuore tamperelainen (vuodesta 2007, jos oikein muistan), niin kyllä tämä on hyvä kaupunki.
Jos vähälevikkisiä kirjoja ei ole varaa ostaa kirjastoihin, niin sitten niitä ei ainakaan lueta eikä niitä kannata painaakaan.
Näinhän se on. Sitä luetaan, mitä on tarjolla. Aika monta kertaa on tullut lainattua ns. kokeeksi teos, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, mutta joka on laitettu niin houkuttelevasti esille, että pakkohan se on ollut kotiin viedä!
Lähetä kommentti