Urheiluopisto

Olen Pajulahden urheiluopistolla. Netti ei toimi, mutta puhelimen kautta sain yhteyden ulkopuoliseen maailmaan. 

Meillä on tapana tavata pari kertaa vuodessa neljän naisen porukalla ja nyt siis urheilullisissa merkeissä. Emme ole muuttuneet vuosien mittaan kovin merkittävästi. Meillä kaikilla on omat kotkotuksemme. Kaksi meistä lähti  kotiin jo tänään ja kaksi jäi. Minä jäin. Täällä on  mukavaa, ei tarvitse ajatella.

Nuorehko mies veti tänään vesijumpan. Olisi tehnyt mieli kysyä, mitä hän oli ottanut tai mihin pataan lapsena pudonnut. Hän hyppi kuin jonkun animaatioelokuvan ahkera hyönteinen. Taustalla soi musiikki, joka puuroutui hallissa epäselväksi mölinäksi. 

Vesijumppavälineeksi sai valita pienemmän tai isomman pyörylän,  jossa oli reiät peukalolle ja muillekin sormille, jotkut kutsuvat kyseiseisiä välineitä hymynaamoiksi. Olisi ehkä kannattanut valita se pienempi. 

Seuraavaksi olisi ollut mahdollisuus kokeilla jousiammuntaa ja Dartsia, jotka ovat minulle ehdoton ei. Tikat leviävät heittokädestäni täysin arvaamattomiin ilmansuuntiin.  Kävin sen sijaan metsäkävelyllä.

Ruoka on terveellistä ja suolatonta. Ainoa poikkeus on päivittäin tarjolla oleva meetvurstisalaatti. En ole sitä vielä maistanut, enkä maistakaan.