Sain yllättäen kaksi lippua Tampereen teatterin Niskavuoren nuori emäntä -näytökseen. Kyseessä oli "omaisten näytös", eikä liput ostanut henkilö voinut niitä käyttää. Asiaan liittyy tragedia, jota en voi enkä halua täällä kertoa.
Suhtauduin näytelmään epäillen, ajattelin Niskavuori-näytelmien olevan niin kuluneita, ettei kukaan saisi niistä mitään uutta irti. Komea maalaistalo, jossa nöyryytetään ja komennellaan rikkaasta talosta naitua miniää, isäntä lamppaa Helsingissä ja rakastaa meijerskaa.
Olin lapsena nähnyt Niskavuoren nuori emäntä -elokuvan televisiosta ja tarina tuntui kamalan epäreilulta. Elokuvassa Juhani-isäntää näytteli Tauno Palo, nuorta emäntää Loviisaa Emma Väänänen ja Juhanin rakastettua meijerskaa, Malviinaa Kirsti Hurme. Tampereen Teatterissa noissa rooleissa näyttelivät Jussi-Pekka Parviainen, Annuska Hannula ja Pia Piltz. Hyvin se meni.
Varsinainen ensi-ilta on vasta tulossa.
En ollut aiemmin huomannut miten paljon Hella Wuolijoen näytelmä tarkastelee sekä sukupuolten että noin yleisemmin ihmisten tasa-arvoa. Melko piikikkäitä repliikkejä kuultiin.
Pidin näytelmän lavastuksesta, puvustuksesta (yhdistelmä nykyaikaa ja vanhaa perinteistä) ja äänimaailmasta.
Yleensä ennen väliaikaa tarinan henkilöihin tutustutaan ja varsinainen räjähdys tapahtuu sen jälkeen, nyt näytelmä tuntui vähän väsähtävän loppupua kohti tai sitten minä väsähdin. Alku meni enemmän ihon alle.
Kaiken kaikkiaan pidin Tampereen teatterin esityksestä. Näytelmästä oli saatu irti paljon nykyihmistäkin koskettavaa.
Tampereen teatterin suuri näyttämö on remontoitu, kaikki tuntui puhtaalta, mutta edelleen perinteiseltä. Eturiveiltä näkee nykyään muutakin kuin näyttelijöiden kengät.
Paikalleni istuttuani huomasin, että laukkuni vetoketju ei aukea ja siellä on puhelin, jota en ollut vielä laittanut äänettömälle. Sateenvarjon hihna oli juuttunut vetoketjun väliin. Ei auttanut kuin kiikuttaa laukku kiireesti narikkaan. Väliajalla yritin uudestaan avata vetoketjua, mutta se ei liikahtanutkaan. Sain lainaksi sakset, tein pitkän viillon ja synnytin kännykän ja kotiavaimet. Onneksi ei ollut mikään Louis Vuitton vaan parin kympin Lindexin laukku.
3 kommenttia:
Minusta Hella Wuolijoen näytelmät edustavat suomalaisen kirjallisuuden parhaimmistoa. Valentin Vaalan ohjaama Loviisa-elokuva on parhaimpia suomalaisia elokuvia. Sekä Emma Väänänen että Kirsti Hurme ovat aivan loistavia.
Loviisa perii anopiltaan Niskavuoren tilan kuningattaren aseman. Hän on nuori nainen, joka on äkkiä aikuistuttava suhteessaan mieheensä, hänen on keksittävä krouvit konstit, joilla pitää ukko aisoissa. Samalla Loviisakin haluaisi sitä rakkautta.
Elokuvan katsomisesta on kauan. Vanhat suomifilmit tuntuvat usein ylinäytellyiltä. Hella Wuolijoen teksti on kestänyt hyvin aikaa. Näin näytelmässä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kritiikkiä.
Mediatutkija, nykyään itsekin monesta mediasta tuttu professori Anu Koivunen teki 2000-l alussa väitöskirjansa Niskavuori-elokuvista.
"Performative Histories, Foundational Fictions. Gender and Sexuality in Niskavuori Films."
Lähetä kommentti