Join eilen illalla kylässä pari lasillista viiniä ja kupin kahvia ja vietin levottoman yön. Yö ei ollut kiinnostavalla tavalla rauhaton, ihan yksin pyörin sängyssäni. Onneksi CPAP-laitteen letku ei kiertynyt kaulani ympärille kohtalokkain seurauksin. Onkohan kukaan uniapneapotilas hirttäytynyt vahingossa CPAP-laitteen letkuun?
Eivätkö ihmiset kerro sairauksistaan, jotta samaa vaivaa sairastavat saisivat lohtua. Jakavat tietoa taudistaan, oli vaiva sitten kuinka nolo tahansa. Minä en aio jakaa mitään tietoa. En halua lohduttaakaan. Jos lainaatte kirjojani kirjastosta tai ostatte lastenkirjani, niin saatan sanoa jonkun ystävällisen sanan.
Miksi muuten jotkut sairaudet ovat hienompia kuin toiset? Harva kehuskelee suolistosairaudellaan, varsinkin jos ripulia ei saada talttumaan. Virtsan karkailu ei ole sairauksien top kympissä, vaikka onkin kovin yleistä.
Olen tämänkin kertonut, mutta aikoinaan eräs potilas epäili sairastavansa tautia nimeltä systeminen lupus erythematosus (SLE) ja lääkäri sanoi "Ei teidän laisellanne ihmisellä voi olla niin hienoa sairautta". Kerroin sen nyt uudestaan, sillä täällähän saattaa olla uusia lukijoita. Olikohan se SLE vai sittenkin systeeminen skleroosi?
Parhaita tauteja ovat sellaiset, joilla on hieno nimi, joihin ei liity hallitsemattomia eritteitä ja joihin ei kuole, mutta taudin avulla saavuttaa eteerisen, kapean olemuksen. En kyllä tiedä sellaista tautia.
Kaikki sairaudet ovat inhottavia, parasta olisi olla täysin terve, mutta kuka myöhäiskeski-ikäinen sitä olisi. Vähintäänkin kärsimme neurooseista ja/tai keskivaikeasta masennuksesta. Olenko minä myöhäiskeski-ikäinen, en ainakaan vanhus.
Käyn kaupungin jumpissa (tänään kahvakuula ja kehonhuolto). Ohjaajat vaihtuvat ja edelleen jotkut voivottelevat vatsamakkaroitaan ja allejaan, joita luonnollisesti ei edes ole. Sanoin jumpan jälkeen yhdelle ohjaajalle, että nykyään opetetaan, että omasta kehostaan pitää puhua nätisti. Huomautin myös, ettei hänellä ole edes alleja, mutta hän ei uskonut minua.
Tähän kannattaa viimeistään lopettaa. Veden lämpötila Mältinrannassa oli 14 astetta.
Kuvalla ei mitään tekemistä tekstin kanssa. Näpsäisin sen Tammelan kaupungiosasta.
2 kommenttia:
Minä tykkään jutella sairauksista ja kuulla toisten vaivoista.
Kerran lääkärin vastaanottoa odottaessa keskustelukumppani, eräs vanha mies, totesi erinäiset vaivansa minulle lueteltuaan karhealla liikuttunella äänellä: "Meitä riisutaan."
Koen olevani ihan ok, mutta energiaa on paljon vähemmän kuin nuorena.
Jos parikymppisenä olisi ollut nykyinen normaali olo, niin olisin varmaan tilannut ambulanssin - kun muutokset ovat hitaasti eteneviä, niin niitä ei huomaa. Nuorena esim. erotti kasvonpiirteet tarkasti jo kaukaa, nyt mitkään lasit eivät tuo sitä näköä takaisin (vai onkohan minulla kaihi jo pitkällä?).
Sairauksista todellakin puhua, varsinkin miten se on alkanut koska silloin ihmiset tajuaisivat lähteä lääkärin pakeille ennen kuin on lian myöhäistä
Lähetä kommentti