Tänään jalankulkusää oli mielestäni punainen, vaikka sää-äpistä ei löytynyt varoituksia. Mihin voin valittaa?
Talvella iho kuivuu ja itseään joutuu rasvaamaan. Mitenkä voitelet lapaluiden välisen alueen, jollei sinulla ole palvelijoita. Tein uuden innovaation: Puristan rasvan tuubista muovisen hiusharjan selkäpuolelle ja lätkin sillä voidetta yläselkääni. Eräs kaverini sanoi käyttävänsä rasvausapuna muovista soppakauhaa.
Kävin eilen kylässä, jossa olin aiemmin käynyt kastelemassa kukkia ja istunut design-lampun päälle, sillä luulin sitä jakkaraksi. Kaatuessani rikoin kirjahyllyn lasin. Vähän jännitti palata onnettomuuspaikalle.
M oli ostanut vakuutusrahoilla uuden lampun, jonka hän oli onneksi sijoittanut sohvapöydälle. Jakkaraa muistuttaville esineille kannattaisi ruuvata piikkejä, jotka estävät istumisen. Samaan tapaan kuin kaupungeissa torjutaan lintujen pesimistä.
Meitä oli kolme naislääkäriä, joista yksi tekee edelleen keikkahommia. Pohdimme mieskollegojen taholta kohtaamaamme seksuaalista häirintää (asiasta on juuri kirjoitettu Lääkärilehdessä). Jos käytetään nykyisiä kriteerejä, kaikki olivat saaneet kokea sitä. Aikoinaan sitä kutsuttiin ”huumoriksi”.
4 kommenttia:
En tajua, miksi iho on kaikkein kuivin ja kutiavin sieltä yläselästä. Itse atoopikkona otan sen voimisteluna ja venyttelynä, ylä- ja alakautta, vasemmalla ja oikealla kädellä. Tämän kun tekee talvisin joka päivä, niin on notkea olo.
Pääsin/jouduin työssäni kerran seuraamaan kirurgin ja sairaanhoitajan työtä. Se tapahtui noin vuosituhannen vaihteessa. Oli kuin olisin joutunut 50 v aikaisempaan työelämään, niin röyhkeää ja vähättelevää oli kirurgin puhe ja suhtautuminen naispuoliseen kollegaan. Työpaikallani olin tottunut suht tasa-arvoiseen ja matalan hierarkian organisaatioon, firmassa oli innostunut ja nuorekas ilmapiiri. Sairaalahierarkiaan tutustuminen oli puistattava kokemus, teki mieli sanoa suorat sanat tuolle "kunkulle", mutta eipä se olisi auttanut. Olisin vain mokannut muidenkin vierailijoiden puolesta.
Kun katsoo brittiläisiä nykyhetkeen sijoittuvia tv-sarjoja, hierarkiat tuntuvat olevan yhä tallella. Ei välttämättä enää sukupuolten välillä, mutta ammatillisen aseman nyt joka tapauksessa. Sitä en tosin tiedä, kuinka totuudenmukaista nämä sarjat oikeasti ovat.
Onhan niitä vanhoja hierarkioita edelleen, toisaalta nyt uusi sukupolvi on erilainen. Työskentelin joskus apulaislääkäriaikoina dialyysissa, jossa kuljin vanhan (ihanan) herran vanavedessä, minulla oli vaaleanpunainen suojatakki ja hänellä vaaleansininen. Osastonhoitaja toi herrashenkilön työhuoneeseen kahvit, jotka me kolme yhdessä nautimme. Tapa loppui, kun tuo herra jäi eläkkeelle.
Lähetä kommentti