Jos joku haluaa kuulla tai peräti nähdä minua, niin saapukoot Tampere -talon Aulaklubille keskiviikkona 25.11 klo 17, jolloin Pirkkalaiskirjailijoiden esiintyminen alkaa. Oma viidentoista minuutin hetkeni koittaa klo 17.45. Tuolloin olisi tarkoitus vakuuttaa teille, että tarvitsette romaanini Ei saa elvyttää tai joku ystävänne tai sukulaisenne saattaisi tarvita sitä tai vaikka ei tarvitsisikaan ja vaikka jälleenmyyntiarvo on mitätön, niin voisitte hankkia sen kuitenkin. Ja tuleehan tuo joulu tänäkin vuonna, luulisin. Toisaalta peruutuksiin kannattaa tässäkin varautua.
Mitä ihminen lopulta tarvitsee, kupin kahvia, lautasellisen kaurapuuroa, hammasharjan, hyvän romaanin (jokainen saa itse määritellä millaisen), lasillisen punaviiniä, ystävällisiä sanoja, Bachin musiikkia ja itse neulotut villasukat. Läheisyys on pakko jättää pois tästä perustarpeiden luettelosta, sillä se ei ole enää mikään jokanaisenoikeus. Kun tuo korona.
Aamulehden tilaajat voivat seurata Kirjaviikkojen tapahtumia verkossa. Kirjaviikot on jonkinlainen köyhän kirjallisuuden ystävän versio peruuntuneista kirjamessuista.
Tampere-talolla myydään myös kirjoja ja jos joku haluaa romaanini ostaa, niin mielelläni signeeraan vaikka minulla onkin huono käsiala.
Hesarin kriitikko Antti Majander kirjoitti ylimielisen kritiikin Anne Vuori-Kemilän romaanista Mustaa jäätä. Kritiikki kertoo oikeastaan enemmän Antti Majanderista ja kirjallisuuspalkinnoista kuin Vuori-Kemilän kirjasta, jota en ole vielä lukenut.
Tuli vielä mieleen, että suomalainen kirjailija nousee tavallisten kansalaisten silmissä merkittäväksi vasta kun hän on kirjoittanut sodasta tai sen seurauksista.
