Ystävyysmatka

 

 

Odotin Mäntän Gösta- museon Banksy-näyttelyn olevan pieni ja nolo, mutta se on laaja ja hienosti koostettu. 

 

Näyttelysalin seinään on sudittu epätasainen harmaa raita, jonka päälle Banksyn grafiikka-työt on ripustettu. Keskellä näyttelytilaa seisoo rouhea rakennelma, johon heijastetaan Banksyn kuvat sellaisina, kuin ne talojen seiniin on maalattu. Näyttelyssä on erinomaiset opasteet. 

Kaikki tietävät Banksyn kuvat, mutta nyt tajusin, miten paljon niitä on ja miten kekseliäästi hän käyttää populaarikulttuurin ja maalaustaiteen ikonisia töitä hyväkseen kääntäen ne kekseliäästi ihan omiksi kantaa ottaviksi teoksikseen.

Se, ettei näyttelyyn ole pääsymaksua, tuntuu taiteilijan hengen mukaiselta. Taidetta kaikkien saataville! Mäntän museoihin on (maksullinen) kuljetus Tampereelta. 

Mäntän kuvataideviikkoihin kuuluva Pekilon nykytaidenäyttely on nykytaiteen huvipuisto kolmessa kerroksessa jatkuen rakennuksen pihalle. Pistin tuon huvipuiston tuohon Anna Erikssonin kiusaksi. Ihan joka teoksen edessä en puhjennut itkuun tai kaatunut järkytyksestä lattialle. Paljon ajateltavaa kuitenkin sain.

Yövyimme Honkahovissa, joka on mainio majoitustila. Riittävän viileää ja hyvä sänky. Yhden hengen huone käytävällä sijaitsevine kylpyhuoneineen ja vessoineen maksoi 69 euroa/yö. Aamiainen oli hyvä. Aamu-uinti järvessä virkisti. Illalla saunoimme rantasaunassa. Göstan kasvismenu oli herkullinen, Honkahovin ruokatarjonnassa voisi olla kehittämisen varaa.  

Joskus oli vielä ystävyyskaupunkeja, joihin kaupungin tärkeät henkilöt tekivät matkoja. Tämä oli ystävyysmatka joka tehtiin neljän ystävän kesken. Julistan Mäntän ystävyyskaupungiksemme.

Martta

Vanha ystäväni tulee illalla kylään ja lähdemme huomenna neljän ystävyksen porukalla Mänttään. Olemme varanneet paikat Banksyn näyttelyyn. Työt ovat mahdollisesti Banksyn tekemiä. Banksy on ehkä olemassa. 

Koska ystäväni nimi kuuluisi olla Martta, eikä mikään muu, olen tänä aamuna vienyt kaikenlaiset roskat, pessyt kylpyhuoneen, imuroinut työ/vierashuoneen ja pyyhkinyt sen lattian. 

Vein vintille patjan, jota olen säilyttänyt vieras/työhuoneen sängyn alla, ja jota en ole tarvinnut viiteen vuoteen. Pesin kylppärin lattian, kaadoin vahingossa nestemäistä pyykinpesuainetta valkoisille lattialaatoille ja pesin taas lattian. 

Aion käväistä Tokmanilla ostamassa uuden suihkuverhon, sillä entisen helma on ruskehtava pesuyrityksistäni huolimatta. Kodissani haisee, pesuaineilta, soodalta ja etikalta. Vaikka olen surkea näissä puuhissa, en kaipaa neuvoja. Jos minulla olisi enemmän rahaa ja vähemmän lainaa, ulkoistaisin nämä hommat.

En enää ajattele kirjoituskurssia, mitä nyt eilen kuuntelin Erkka Mykkäsen Kirjoittamisesta-podcastia, jossa Mykkänen puhelinhaastatteli Petri Tammista. Petri Tammisen poika Antti Rönkä (myös kirjailija), on sanonut lauseita viilaavalle isälleen: "Kirjailija kirjoittaa lauseita, mutta lukija lukee romaaneja".