Erika Vikman ei voittanut Euroviisuja, eikä myöskään ennakkosuosikkimme KAJ. Molemmat onnistuivat kilpailuissa hienosti, mutta siitä huolimatta Suomi saavutti kaksoishäviön. Jos neljättä ja yhdettätoista sijaa pidetään tappiona. Minusta ne eivät ole sitä.
Mietin, miten tärkeää on osata voittaa, mutta ehkä vielä tärkeämpää on tietää miten hävitä. Ei saa lamautua ja katkeroitua.
Viestittelin eilen yhden ystäväni kanssa. Olemme tunteneet vasta 90-luvulta. Hän kirjoitti viestissään, että olen helmi ihmiseksi. Ajattelin, ettei hän tunne minua riittävästi. Jos hän olisi väittänyt minua paskakikkareeksi, olisin heti uskonut.
Kävin eilen Kangasalla, jossa tapahtui. Torille oli pystytetty Kokoomuksen, Demareiden ja Persujen teltat, ja siellä myytiin kiinalaisvalmisteisia vaatteita, kukkia, pullaa ja metrilakua. Söimme ilmaisia karkkeja.
Kimmo Pyykkö -museoon pääsi ilmaiseksi ja näimme presidentti Urho Kekkosen tekemän omakuvan, johon oli käytetty leipälapiota. Kekkonen oli kalju, joten eihän siihen tarvinnut lisätä kuin silmälasit. Esillä oli myös Kimmo Pyykön moottoripyörä ja hänen taideteoksiaan (en erityisemmin pidä niistä) ja alempien kerrosten seinillä roikkui hienoja maisemamaalauksia (vanhoja ja uusia).
Kangasalan hautausmaalla näin kivikirkon seinässä verikiven.
Menimme A:n ja R:n luokse, söimme erinomaista parsarisottoa ja joimme kuohuviiniä.
Eipä muuta, teen lahjoituksen ja sitten keitän itselleni kahvit.

