Helsinkiin ja takaisin

Teen lähtöä Helsinkiin. Sää on mitä on: Ensin ei sada viikkokausiin ja sitten luonto yrittää pusertaa kaiken veden kerralla. 

Otava järjestää tänään perinteiset kesäiset pihajuhlat. Oletan, ettei minua jakossa kutsuta, joten aion tarttua tilaisuuteen ja juoda kuoharia itseäni fiksummassa seurassa. Käyn samalla Anssi Kasitonnin näyttelyssä Helsingin taidehallissa. Nyt varastan erään kirjailijakaverini vitsin: Kun ei ole varaa Anssi Kasitonniin niin joutuu ostamaan Riitta Nelimarkkaa. Jotensakin näin se meni.  

WSOY järjestää influenssereille vuoden kestävän kirjoituskurssin. Joku esitteli somessa kustantamon logolla varustettua muistikirjaa. Opettajana toimii erinomainen Taija Tuominen. Tavoitteena on kirjan kirjoittaminen (näin oletan). Kun vaikkapa Miisa Nuorgamilla on Instassa 31 000 seuraajaa, niin onhan siinä paljon potentiaalisia lukijoita. Joku myisi äitinsä moisesta mahdollisuudesta.

On hyvä muistaa, että olen monessa suhteessa etuoikeutettu. Ei siellä Helsingissä ehkä edes sada.

Aamusivu

Liian innokas vesisade paukutti viime yönä ikkunalautoja ja herätti minut miettimään ilmastonmuutosta ynnä muita piristäviä asioita. Pyrki uneeni kuin liian aikaisin lomalta palaava työntekijä.

Sekoitin eilisessä tekstissäni kirjailija Jari Tervon ja professori Risto Saarisen ajatukset ja murehdin erhettäni kuin olisin tehnyt hoitovirheen. Korjasin Tervon tilalle Saarisen, mutta kun niin moni oli jo ehtinyt nähdä sen. Miten sellaisen korjaat? Samalla muistin, miten pelkäsin hoitovirheitä ja varmasti ehdin niitä tehdäkin. Miten muuten jotkut ihmiset kykenevät tekemään työtään kevyesti murehtimatta?

Tästä voin palata minua akuutisti vaivaavaan aiheeseen, ilmestyvään romaaniini (Ei saa elvyttää), jonka saatan saada jo tänään tai sitten en. Elämäni keskittyy siihen ja olisin sietämätöntä seuraa jollekin jos en olisi yksin.

Eilen törmäsin kadulla miesrunoilijaan. Hän aikoo arvioida kirjani, johon teki mieleni sanoa, että tulet pahasti pettymään, se ole runollista kieltä. Hän sanoi, että romaanini kiinnostaa häntä.

Nyt kun Otava osti Kariston, sanoivat Otavan myyntityypit minulle "Olet suosittu", johon minä "Enkä ole" (en muuten ole, edellisen kirjani painos oli esikoiskirjailijakokoa, eikä tämäkään ilmeisesti ole sen isompi).

Eilen kävin ystävän kanssa Tampere-talossa Faunien iltapäivät konsertissa. Meillä on liput koko kamarimusiikkisarjaan.  Suosittelen. Mainitsin kirjani joka käänteessä ja puhuin kirjoittamisesta, kirjailijoista tai kustantamoista. Väliajalla yritin keskustella muustakin kuin itsestäni, mutta onnistuin huonosti. Olen huono ystävä. 

Tämä oli aamusivu ja nyt keitän aamukahvit ja luen aamun lehdet.