Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaatuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaatuminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. kesäkuuta 2023

Hyvää juhannusta!

Sain eilen päähänpiston, että menen värjäyttämään ripseni ja kulmakarvani. Tuosta lähitienoolta löytyi Timman avulla kosmetologi, jolla sattui olemaan aikaa kyseiseen toimenpiteeseen. Tai en minä tiedä oliko hänellä alan tutkinto. Varmaan oli.

Nainen, joka laittoi ripset ja kulmat kertoi olevansa savolainen. Hän kysyi syntymäpaikan, lapsiluvun, työuran ja juhannussuunnitelmat ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Nainen paljasti vastaavasti omat tietonsa. 

Käsittelyn jälkeen näytin oikein hyvältä. Olin käynyt kahvilla ja kirjoittamassa ennen kosmetologia ja saanut oivalluksia, jotka tuntuivat mainioilta. Mielialani oli epätavallisen korkealla.

Siskoni soitti ja kysyi jämälankapaidan virkkausohjeeseen selvennystä, joten puhuin kännykkään, enkä huomannut metallista kaivonkantta Hämeenpuistoa halkovalla hiekkakäytävällä ja lensin mahalleni. Kännykkä sinkoutui kahden metrin päähän ja sen pelastaminen oli tietysti ykkösprioriteettini. 

Molemmat polveni olivat kaatumisen seurauksena turvoksissa ja asfaltti-ihottumassa ja niistä valui verta. Myös kämmenet, toinen kyynärvarsi ja otsa saivat pientä osumaa. Nenässäni oli hiekkaa. Siinä sitten könysin pystyyn näyttäen onnettomuuden uhrilta, jolla oli hienot kulmakarvat ja silmäripset. 

Sisko oli ihmetellyt, kun ääneni lakkasi kuulumasta ja puhelin rahisi. 

Nuori urheilullinen mies ryntäsi auttamaan minua ja olisi puolipakolla vienyt minut johonkin liikehuoneistoon puhdistettavaksi ja teipattavaksi, mutta en suostunut vaan menin kotiin. 

Yksi kaveri viestitti, että sitten tietysti rakastuitte. Ei ehditty.

Nyt molempia polvia peittävät polvilumpioitakin kookkaammat laastarit, kämmeniin riittivät pienemmät. Yöksi otin Buranaa, mutta kyllä polvia kirvelsi.

Olkaa rohkeita, mutta silti varovaisia. Hyvää juhannusta!

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Porraskäytävässä

Kuulin eilen porraskäytävästä tömähdyksen, mutta ajattelin, että ainahan rappusista töminöitä kuuluu.  

Päätin viedä biojätteet ja tehdä pienen kävelyn, sillä olihan ilta poikkeuksellisen kaunis ja talvinen.  Kymmenestätuhannesta puuttui vielä kolmetuhatta askelta.

Kun astuin ulos ovestani, näin iäkkään naisen makaavan selällään porrastasanteella. Jalat sojottivat ylös kohti seuraavaa porrastasannetta, ylävartalo ja pää lepäsivät tasaisella alustalla. Samaan aikaan portaita laskeutui nuori nainen Burana-tabletit mukanaan. Selvisi, että Buranalla oli tarkoitus hoitaa vanhemman naisen käsikipua. Varmaan kipua olikin, sillä ranne oli virheasennossa. Katsoin kättä turvavälin päästä. Vanha nainen tuoksahti viinalta ja hänen habituksensa oli suttuinen. 

Nuori nainen oli ihanan empaattinen ja nyökytteli, kun toinen voivotteli lattian rajasta sitä, että oli tullut juotua ja kaaduttua. Minä kehotin soittamaan yksiyksikahteen. Vanha nainen surkutteli rahanmenoa. Sitten portaita laskeutui nuoren empaattisen naisen mies, joka lupasi avata alaoven, kunhan ambulanssi saapuisi. 

Sanoin, että taidattekin tässä jo pärjätä ja lähdin ulos ja kun palasin, porraskäytävä oli tyhjä. Koko illan sitten mietin tuota elämän kuluttamaa naista ja toisaalta nuorta naista ja hänen empaattisuuttaan. Maailma ei ole tyystin piloilla.