Sain eilen päähänpiston, että menen värjäyttämään ripseni ja kulmakarvani. Tuosta lähitienoolta löytyi Timman avulla kosmetologi, jolla sattui olemaan aikaa kyseiseen toimenpiteeseen. Tai en minä tiedä oliko hänellä alan tutkinto. Varmaan oli.
Nainen, joka laittoi ripset ja kulmat kertoi olevansa savolainen. Hän kysyi syntymäpaikan, lapsiluvun, työuran ja juhannussuunnitelmat ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Nainen paljasti vastaavasti omat tietonsa.
Käsittelyn jälkeen näytin oikein hyvältä. Olin käynyt kahvilla ja kirjoittamassa ennen kosmetologia ja saanut oivalluksia, jotka tuntuivat mainioilta. Mielialani oli epätavallisen korkealla.
Siskoni soitti ja kysyi jämälankapaidan virkkausohjeeseen selvennystä, joten puhuin kännykkään, enkä huomannut metallista kaivonkantta Hämeenpuistoa halkovalla hiekkakäytävällä ja lensin mahalleni. Kännykkä sinkoutui kahden metrin päähän ja sen pelastaminen oli tietysti ykkösprioriteettini.
Molemmat polveni olivat kaatumisen seurauksena turvoksissa ja asfaltti-ihottumassa ja niistä valui verta. Myös kämmenet, toinen kyynärvarsi ja otsa saivat pientä osumaa. Nenässäni oli hiekkaa. Siinä sitten könysin pystyyn näyttäen onnettomuuden uhrilta, jolla oli hienot kulmakarvat ja silmäripset.
Sisko oli ihmetellyt, kun ääneni lakkasi kuulumasta ja puhelin rahisi.
Nuori urheilullinen mies ryntäsi auttamaan minua ja olisi puolipakolla vienyt minut johonkin liikehuoneistoon puhdistettavaksi ja teipattavaksi, mutta en suostunut vaan menin kotiin.
Yksi kaveri viestitti, että sitten tietysti rakastuitte. Ei ehditty.
Nyt molempia polvia peittävät polvilumpioitakin kookkaammat laastarit, kämmeniin riittivät pienemmät. Yöksi otin Buranaa, mutta kyllä polvia kirvelsi.
Olkaa rohkeita, mutta silti varovaisia. Hyvää juhannusta!
