Esilääkitys

Tänä aamuna heräsin epämääräiseen onnen tunteeseen. Tunteen täytyi johtua sateesta ja ilman kylmenemisestä. Olen jo aiemmin kertonut, etten ole kesäihminen, vaikka kaikki muut ovat (yleensä yritän uida valtavirran mukana). Tästä on vaikea edes puhua julkisesti. Mieluummin puhun vaikka paksusuolen tähystyksestä. Kesä on liian vaativa vuodenaika minulle. Pitäisi jatkuvasti nauttia. 

Kun puhun kolonoskopiasta, tiedän mistä puhun, sillä kävin hiljattain kyseisessä tutkimuksessa. 

Tyhjennysjuoma valmistettiin valuttamalla valkoista jauhoa noin kymmenen sentin kerros kannuun ja sitten vettä päälle. En ole juonut mitään niin ällöttävää. Ei siitä sen enempää.

Tutkimus kesti tunnin ja vartin. Mukana oli kaksi harmaahiuksista hoitajaa ja nuori nainen, jota luulin opiskelijaksi, mutta joka osoittautui lääkäriksi. Puhuin ensin niille vanhemmille naisille, joista toisen arvelin olevan skopisti. Kaikilla kolmella oli yllään ne sairaalan pyjamamaiset työasut. Hoitajat välillä melkein makasivat vatsani päällä, "ettei skooppi menisi solmuun". 

Sain esilääkitykseksi fentanyylitabletin, joka ei auttanut kipuun. Hoitaja kysyi millä menen kotiin ja vastasin että taksilla, vaikka tietysti kävelin. Hän sanoi, ettei sinä päivänä saa tehdä tärkeitä ratkaisuja, enkä tehnyt. 

Luulin, ettei fentanyyli vaikuttanut minuun mitenkään, mutta ehkä kuitenkin, sillä raahasin heti kolonoskopian jälkeen täkit ja tyynyt Ratinaan itsepalvelupesulaan.  Jos totta puhutaan sain autokyydin, mutta palasin kotiin kävellen ja puhtaita petivaatteita kantaen. 

Kolonoskopia oli normaali.  

Kuva on Uittotunnelin kahvilasta (kävin siellä tänään). Uittotunnelin kahvila ei sijaitse enää Uittotunnelin päässä vaan Santalahdessa. 

"Kirja ei kuluta vaan lataa akkuja"

Olen käynyt pariin otteeseen läpi Kuuran ja isomummon taittovedokset. Olen miettinyt muun muassa syödäänkö jugurttia, jogurttia vai jukurttia. 

Saan tänään loppuun Ali Smithin loistavan vuodenaikasarjan: Syksy, Talvi, Kevät ja Kesä. Vuodenaikaromaaneissa leikitään sanoilla ja kielellä. Kirjat kertovat brexitin ajan Englannista ja maahanmuuttajien kohtelusta. Ihmisistä, joiden tiet risteävät. Romaanit on suomentanut taitava Kristiina Drews. Suomentajalle voisi antaa näistä jonkun palkinnon. On haikeaa jättää Ali Smith. 

Koska kinttunit on kipeä, olen pakollisessa lenkkikiellossa. Lähdin siis uimahalliin. Uimahallikäynti helpotti nykytouhun aiheuttamaa levottomuutta. Tutkitustikin liikunta auttaa alakuloon. Minusta maailma on nyt sellainen, etten oikein löydä mitään syytä hurrata.

Peruin Saarenmaan matkan jalkateräongelmieni vuoksi. 

Pääsin eilen kiirevastaanotolle ja sieltä suoraan röntgeniin. Näytin kerran eräälle potilaalle hänen nivelkuviaan, ja sanoin niitä kauniiksi, ja se huvitti häntä. Katsoin omat kuvani myös itse, ja niveleni ovat totisesti kauniit. Kenties kauneinta mitä minussa on.

Tein ilmoituksen vakuutusyhtiöön, etten pysty lähtemään matkalle ja korvauspäätös tuli parissa tunnissa. Rahalliset vaatimukseni olivat minimaaliset siihen nähden mitä olen vakuutusyhtiölle viimeisen parinkymmenen vuoden mittaan maksanut. 

Luin Pekka Kytömäen runokokoelman Historian pienmiehiä (ihana kirjan nimi!). Kytömäki on kirjoittanut aiemmin mm. palidromirunoja. Pienmiehissä ei käytetä palindromimuotoa. Runot ovat melko arkisia, pieniä ja aforistisia. Niistä selviää ilman googlea. Suosittelen Kytömäen runoja lukijoille, jotka pelkäävät runoja. Nämä eivät pure.

En kopioi runoja tekijänoikeussyistä, mutta nappasin yhden runon keskeltä tähän aamuun osuvan ajatuksen:  "Kirja ei kuluta vaan lataa akkuja".

Tuskallisen yhdentekevää

Piristin itseäni lukemalla Ei saa mennä ulos saunaiholla -arvioita Goodreadsista ja siteeraan yhden tähden lukijaa: "Kirja oli tuskallisen yhdentekevä. Se ei herättänyt ajatuksia, ei edes huvittanut. Jäin vain pohtimaan, miksi kirja ylipäänsä on kirjoitettu. Kotilemmikin näkökulmassa oli ollut ainesta, mutta se jäi tässä teoksessa irralliseksi ja tyhjäksi osaksi. En suosittele."

Oli siellä viiden tähden arvioitakin, mutta tämä kiinnitti huomioni ja huvitti minua. Mikä asia muuten voisi olla tuskallisen yhdentekevä?  En suosittele tuskallisen yhdentekekevää arkikäyttöön. 

Kaikki ovat tällä hetkellä ihanaa kun on kesä -moodissa. En erityisemmin pidä kesästä, sillä vuodenaika vaatii jatkuvaa nauttimista. Kesällä on kuuma ja aurinko häikäisee silmiä. Sukupuolitaudit ja ihosyövät unohtuvat. Syksyllä elämään tulee ryhtiä ja mielenkiintoisia uusia harrastuksia.  Koska olen kuitenkin tämän kesäyhteiskunnan jäsen, lähden käväisemään Luvialla. Aion nauttia uhkarohkeasta reissustani vaikka viimeksi roudasin oikean lapaluuni alla kotiini vaarallisen punkkiyksilön.

Asuntoni on lyhyen poissaoloni aikana pelottavan poikani ja vahtikissani vartioinnin alainen. En omista muuta kuin tuskallisen yhdentekevän romaanin tekijänkappaleita, joten siinäkään mielessä rikos ei kannata. Palaan pian.

En pidä kesästä

 Ystävän mökillä havaitsimme käärmeen, joka luikerteli alas hiekkaista mökkitietä ja näytti valuvalta koneöljyltä. Jotenkin kiehtovalta ja melkein söpöltä. Tai se taisi olla vaskitsa. Onko vaskitsa käärme ollenkaan?

Tikka ryösti talitintin pesäpöntöstä poikasen ja lensi lapsi nokassaan yli pihan. Ei tarvitse katsoa Nuorta Morsea, sillä Luonto on täynnä lapsenmurhia ja muita tragedioita. On siellä onnellisia loppujakin luulisin.  Pidän onnellisista lopuista vaikka eihän niitä oikeasti ole, sillä elämä on ajautumista kriisitä kriisiin, kriisien välillä on joko tylsää tai ihanaa. Riippuu ihmisestä itsestään näkeekö ne kriisit vai onnen hetket. Lopussa koittaa kuitenkin aina kuolema. Kuulostaako liian rankalta? Totta se kuitenkin on.

Varaamani kirjat tupsahtavat kirjaston varaushyllyyn sellaisella tahdilla, etten ehdi niitä lukea. Sain tänään Rachel Cuskin romaanin Kunnia ja Antti Arnkilin esseekokoelman Sunnuntaiesseet. Eilen hain Märta Tikkasen kirjeitä sisältävän kirjan, Max Porterin romaanin Lanny ja Johanna Sinisalon kauhuromaanin Vieraat. Nyt kannattaa taktikoida ja lukea ensin ne, joihin on muita varauksia (niitä taitaa olla kyllä kaikkiin näihin teoksiin).

Riitaudun nykyään helposti, kerään kiukkua, joka ei pysykään sisälläni vaikka olen sulkenut kaikki ovet ja ikkunat karkaamisten varalta. Omat sanomiset tuntuvat etukäteen niin oikeutetuilta, mutta kun ne on päästänyt ilmoille, eivät ne tuota mitään hyvää.

Huomasin juuri, että pihalehmukseen on kasvanut täysikokoiset lehdet. En erityisemmin edes pidä kesästä, sillä se on jotenkin liiallinen, liian vihreä, lämmin ja kaunis. Aina pitää olla menossa johonkin ja pelätä menettävänsä jotakin.

Tappaa talossa ja puutarhassa

Istun "työhuoneessani" ja katselen kiinanruusuani, joka puskee uusia lehtiä päivittäin. Orava juoksentelee pihalehmuksissa niin että niiden hennommat oksat tutajavat.

Poljin perjantaina Ikuriin, jossa tarjottiin parsarisottoa, lohta ja roseviiniä. Ystävieni talosta ja puutarhasta löytyy aina jotain uutta, seiniä on maalattu, ikkunat uusittu, pihaan on hommattu muhkea lepotuoli ja istutettu kasveja. Tuli sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain kodilleen.

Varhain illalla Hämeenpuistossa iloiset seurueet istuivat pöydissä juomassa olutta ja bändi soitti. Pöytiä sai lainata läheisestä Gastropub Tuulensuusta, joka tarjosi myös Take away -oluet. Näytti niin kivalta, että oli pakko pysähtyä katselemaan.

En ole kesäihminen vaan herään eloon vasta syksyllä. Kesään liittyy jonkinlainen pakkonauttiminen, tahmainen laiskottelu tai kesämökin työleiri.

Lapsena minut lähetettiin mummolaan heti toukokuussa ja olin siellä syksyyn saakka. Serkut kiusasivat, piti tiskata, kitkeä ja oli ikävä äitiä. Toisaalta ongittiin, uitiin, luin vanhoja Yhteishyvä-lehtiä ja käytiin myymäläautolla. Minua säälittiin, sillä asuin betoniviidakossa vaikka kotini sijaitsi kerrostalossa metsän laidassa. Syksyn tullen koti näytti vieraalta. Isä merkkasi lyijykynällä viivan päälakeni korkeudelle ovenkarmiin. Olin taas kasvanut.

Luin tämän tekstin  uudestaan ja minulle tuli jostain syystä mieleen takavuosien hyönteismyrkkymainos "Raid tappaa talossa ja puutarhassa". Mummo myrkytti kärpäset Raidilla siinä vaiheessa kun kärpäslätkällä läiskiminen ei enää riittänyt. Jos en osaa riittävästi nauttia kesästä niin se on minun ongelmani. Tarvitseeko sitä täällä julistaa. Toisaalta muut samasta ongelmasta kärsivät voivat saada tästä tukea (näinhän aina puolustellaan kun kirjoitetaan jostain henkilökohtaisesta ja epämiellyttävästä).