Ylpeä äiti

Poikani osallistui ylioppilaskirjoituksiin, joiden tulokset julkaistiin eilen. Hänen nimeään ei löytynyt Ylen julkaisemasta kevään ylioppilaiden listasta, joten aloin panikoida.

Sulatin pakastimen, pesin jääkaapin, eliminoin vanhoiksi menneitä tuotteita, hinkkasin ja kiillotin ja lähdin kävelylle. Lopulta minun on pakko soittaa hänelle. P oli kieltänyt nimensä julkaisun ja on nyt sitten kuitenkin ylioppilas. Olen niin ylpeä hänestä, sillä tie ei ole ollut ihan helppo ja poikani kirjoittikin nettilukiosta. Kehuskelen aikuisen lapseni saavutuksella kuin hän olisi voittanut vähintään fysiikan Nobelin.

Ehkä reaktioni nimen puuttumiseen ei ollut järkevä, mutta sainpahan kuitenkin pestyä jääkaapin, sulatettua pakastimen ja vielä reipasta liikuntaa. Pakastimessa säilytän lähinnä villavaatteita ja nyt päätin, että jos niissä jotakin kuoriaisia olisi joskus elänyt ja ruokaillut, niin kyllä ne ovat jo melkoisella varmuudella kuolleet ja voin elokuussa pakastaa marjoja. Pelkään vihannespunkkeja, turkiskuoriaisia ja covid-19 virusta.

Aloitan mahdollisesti syyskuussa erään potilasjärjestön lehden kolumnistina. Se tuntuu mukavalta haasteelta ja saahan siitä vähän rahaakin.