Pii

Tarkastin mikä tulee omikronin jälkeen. Pii. Kreikkalaiset aakkoset alkavat olla hallussa. 

Sain kolmannen rokotukseni Hatanpään pandemiayksikössä. Olen saanut kokea pandemian myötä kolme rokotusta, kolme rokotuspaikkaa ja kaksi eri valmistetta. Ai niin, sainhan minä influenssarokotteenkin.

Kävelin Hatanpäälle. Olin tietysti liian aikaisessa ja luistelin jäisillä jalkakäytävillä aikaa tappaakseni. Sisälle päästettiin viisitoista minuuttia ennen varattua aikaa. 

Odottelimme käytävän varrella, jota pitkin kiireisen näköiset hoitajat mennä touhottivat ristiin rastiin. Pariskunta vastapäisellä seinustalla jupisi miksei heitä ollut vielä kutsuttu vaikka aika oli ollut jo puoli tuntia sitten. He nappasivat käytävältä hoitajan, joka ei löytänyt miehen ja naisen nimeä listalta. He eivät saaneet mitään toimintaohjeita vaan jäivät paikoilleen napottamaan. 

Rokotus tapahtui vastaanottohuoneessa, jossa työskenteli kaksi rokottajaa yhtä aikaa. Hoitaja vaikutti tekevän myös kirjaukset. Kysyin käytävällä istuvasta pariskunnasta, että voisivatko olla väärässä paikassa ja tulimme siihen tulokseen, että luultavammin olivat. Rokotuksen jälkeen menin heidän luokseen ja ohjasin naiselle, joka otti meidät vastaan pandemiayksikköön tullessa. Ilmeni, että heidän olisi pitänyt olla Hatanpään terveyskeskuksen rokotuspisteessä tämän rokotuspaikan sijaan. Sinne heidät sitten ohjattiin. 

Illalla palelin, käsi oli kipeä, mutta mieli hyvä. 

Sain ilmoituksen, että työväenopiston jumpan alkua siirretään. Todennäköisesti minulta viedään myös kuntosaliryhmä ja vesijumppa. Kävin pitkälleni sohvalle ja tarrauduin sohvaani ja torkkupeittooni. Näitä ette vie!

Virallinen rokotusvalitus

Ärsyttää ja (ennen kaikkea) hävettää oma toimintani näissä koronarokotuskisoissa. 

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka saa kolmannen koronarokotteensa puolisen vuottta toisesta rokotuksesta. Vaikkapa Salossa kolmas rokote voidaan antaa 5 kk toisesta rokotuksesta (ikäraja 55 vuotta) ja Helsingissä 5.5 kk ja Tampereella 6 kk (ikäraja 60 vuotta). THL suosittaa kolmatta rokotusta yli kuusikymmenvuotiaille 5-6 kk toisesta rokotuksesta.  Tampereella sivut päivittyvät laiskasti ja epäilin, että raja saattaisi kuitenkin olla 5 kk, kun tuo THL niin sanoo.

Kaverini sai eilen rokotuksen 5.5 kk toisesta rokotteesta jonotettuaan rokotusbussiin (Tampereella!), joten päädyin jonottamaan Keskustorin rokotusbussiin, sillä olinhan saanut toisen rokotteeni kesäkuussa. Oli niin h-vetin kylmä, että silmät alkoivat jäätyä päähän, joten istuin bussissa, joka oli varattu jonotusta varten. Ei sielläkään erityisen lämmintä ollut ja maskitonta porukkaa.

Jonotin puolitoista tuntia, kunnes pääsin siihen varsinaiseen bussiin. Minua ei suostuttu rokottamaan. Koko homma oli tietysti omaa syytäni. Kuitenkin seisoin jo siinä, rokotteita oli, rokottaja oli ja tarkoitus olisi välttää niitä sairaalaan joutumisia, eikä lääketieteellistä estettä rokottamiselle ollut (minulla on se uniapneakin, joka altistaa vaikeammalle taudille, mutta ei siitä enempää). Hoitaja oli lahjomaton. En tosin kokeillut lahjoa. 

Palasin kotiin, v-tutti, nauratti ja palelsi. Vietin illan peiton alla kahdet villasukat jalassa. No menen sitten tammikuussa, jolloin minulla on jo rokotusaika varattuna, aiemmin en sitä saanut. Hoitaja muuten sanoi, että huomenna se raja saattaa olla 5 kk ja käski valittaa johdolle, mutta sen sijaan minä valitan täällä.

Rokokokotus

Kävin taas kuntosaliryhmässä hankkimassa kipeät lihakset. Meitä oli tällä kertaa kuusitoista ja käyttäydymme ihan kuin sinä viattomuuden aikana ennen koronaa. Kaikki varovaisuus oli kaikonnut. Oletan, että osallistujilla ja ohjaajalla ovat rokotukset kunnossa, mutta varma en voi olla. Nainen, joka toivoi meidän etenevät laitteelta toiselle pituusjärjestyksessä, valitti taas sitä, että hän joutuu säätämään vimpaimia. 

Pirkanmaalaisista yli 12-vuotiaista 80 000 ei ole ottanut ensimmäistäkään koronarokotetta. Koko maassa rokottamattomia on 800 000. Rokottamattomat voi kuulemma jakaa epäröiviin, kriittisiin ja vastustajiin. En tunne ainoatakaan lääkäriä, joka ei olisi ottanut rokotusta. Eniten minua hämmästyttävät ihmiset, jotka pitävät rokotusta salaliittona. Salaliittoon pitäisi kuulua valtava määrä ihmisiä monessa maassa: lääkefirmojen henkilökuntaa, terveydenhuollon ammattilaisia, tutkijoita, rokottajia ja päättäjiä. Sellainen on täysin mahdotonta.

Suunnittelen lähteväni ratikalla Kalevaan ostamaan uutta hellaa. Entinen kyllä paistaa, mutta samalla grillivastukset kuumenevat, joten paistokset saavat turhankin tumman pinnan. Kiertoilmauunisysteemi kyllä toimii, mutta koko asunto lämpenee samalla merkittävästi, joka ei toisaalta ole huono asia. Levyt lämpenevät hitaasti. Voisin ajaa hellaostoksille pyörälläkin, mutta on kiva kokeilla miten ratikka toimii tällä matkalla.

Pikavisiitti

Dead line on ihmeellinen kannuste. Vaikka se olisi suttuinen merkintä kalenterissa. Hanki dead line, keksi vaikka itse. Ainakin kirjoittamisessa se toimii. Taidan merkitä imuroinnin dead linen huomiselle.

Tavaratalo ja nettikauppa Kärkkäisen johtaja on kehottanut työntekijöitään jättämään koronarokotteen ottamatta. Mies on valistanut työntekijöitä rokotteen "vaarallisuudesta" ja käyttänyt viitteenä MV-julkaisua. Pitäisikö koulussa opettaa, miten lääketieteellisiä artikkeleita luetaan ja mitä on vertaisarviointi ja impact factor? Harmittaa se Kärkkäiseltä ostettu painopeitto. 

Lähden Helsinkiin pikavisiitille (käyttääkö kukaan alle 60 vuotias sanaa visiitti, nyt vasta tajusin, että se on lähellä englannin verbiä visit). Tarkoitus on käydä Repin-näyttelyssä. Liput on, joten ei tarvitse jonottaa.

Kalpeena hiljaa

Sain rokotteen. Joukkorokotus on järjestetty Ratinaan, joka on normaalisti urheilulle varattu temppeli, jos moista betonirakennusta voi sellaiseksi kutsua. Tila oli jaettu osiin sermeillä. Tuntui kuin olisi ollut menossa hyvin järjestetylle laivaristeilylle. Joka nurkassa seisoi joku neuvomassa ja ohjaamassa eteenpäin. Kaikki ihmiset olivat hyvällä tuulella.

Kysyin tietysti mitä minuun pistetään ja Pfizeriä oli. Sitä salaa toivoinkin, mutta olisin ottanut AstraZenecaakin tai mitä vaan. Rokotuksen jälkeen minut ohjattiin vartiksi odottelemaan. Vastapäätäni istui mies, jonka kaulassa roikkui kasa näyttäviä kultakoruja. 

Jälkeenpäin ei tuntunut oikein miltään, eikä elämäni juuri muutu. Käsi on kipeä. Sen verran juhlistin tapahtumaa, että kävin Laukontorilla kahvilla. 

Kovin on hiljaista. Naapurista kuului vielä kahden aikaan innokasta puhetta ja mietin, että  mistä siellä oikein puhuttiin. Tuollainen valvominen on vaivalloistakin, vaikka onhan sitä tullut joskus harrastettua. Illalla hilpeenä kaljaa aamulla kalpeena hiljaa, on äidilläni tapana sanoa. 

Katson Suurta keramiikkakisaa (Great throw Down), jonka toinen tuomari Keith Brymer Jones pillahtaa välillä itkuun nähdessään hienon keramiikkatuotoksen. Mietin, että mies on varmaan joutunut joskus kärsimään itkuherkkyydestään. Nyt kilpailijat ovat innoissaan, kun heidän esineensä saa aikaan itkun, jota mies yrittää selvästi pidätellä.