Rokokokotus

Kävin taas kuntosaliryhmässä hankkimassa kipeät lihakset. Meitä oli tällä kertaa kuusitoista ja käyttäydymme ihan kuin sinä viattomuuden aikana ennen koronaa. Kaikki varovaisuus oli kaikonnut. Oletan, että osallistujilla ja ohjaajalla ovat rokotukset kunnossa, mutta varma en voi olla. Nainen, joka toivoi meidän etenevät laitteelta toiselle pituusjärjestyksessä, valitti taas sitä, että hän joutuu säätämään vimpaimia. 

Pirkanmaalaisista yli 12-vuotiaista 80 000 ei ole ottanut ensimmäistäkään koronarokotetta. Koko maassa rokottamattomia on 800 000. Rokottamattomat voi kuulemma jakaa epäröiviin, kriittisiin ja vastustajiin. En tunne ainoatakaan lääkäriä, joka ei olisi ottanut rokotusta. Eniten minua hämmästyttävät ihmiset, jotka pitävät rokotusta salaliittona. Salaliittoon pitäisi kuulua valtava määrä ihmisiä monessa maassa: lääkefirmojen henkilökuntaa, terveydenhuollon ammattilaisia, tutkijoita, rokottajia ja päättäjiä. Sellainen on täysin mahdotonta.

Suunnittelen lähteväni ratikalla Kalevaan ostamaan uutta hellaa. Entinen kyllä paistaa, mutta samalla grillivastukset kuumenevat, joten paistokset saavat turhankin tumman pinnan. Kiertoilmauunisysteemi kyllä toimii, mutta koko asunto lämpenee samalla merkittävästi, joka ei toisaalta ole huono asia. Levyt lämpenevät hitaasti. Voisin ajaa hellaostoksille pyörälläkin, mutta on kiva kokeilla miten ratikka toimii tällä matkalla.

Ratikka-ajelu

Tampereelle on tullut ratikka, jos joku ei ole vielä kuullut. Toistaiseksi ratikka ajaa kahta eri linjaa: Hervannasta Pyynikintorille ja Tays:sta Sorin aukiolle. Jotkut ovat sitä mieltä, että ratikka oli kallis ja huono sijoitus. 

Kokeilimme ystäväni M:n kanssa matkustaa ratikalla Hervantaan. Mieleeni tuli Juhani Ahon Rautatie, joka piti kouluaikaan lukea. Astuimme rohkeasti kulkuneuvoon Pyynikintorin taidepysäkiltä ja saimme vaivatta istumapaikat. Kaikki näytti uudelta, valoisalta ja siistiltä. Ratikka kulki tasaisesti, eikä meitä pelottanut yhtään. Kuulutukset olivat selkeitä samaten taulut, joista sai lukea, mikä pysäkki oli tulossa. Hujauksessa olimme Hervannassa. 

Nousimme ratikasta kauppakeskus Duon kohdalla ja pohdimme, miksi sen sisätilat ovat ankeat. Päädyimme siihen, että ainakin osasyy on tumma väritys ja matalalle asettuvat katot. Istumapaikkoja ei ollut (johtuiko koronasta?). Linkosuon kahvilan tarjonta oli taattua tasoa, mutta istuimen verhoilu oli rikki ja pöytä likainen. 

Kävelimme vielä Ahvenisjärven rantaan, joka näytti viihtyisältä. Laiturilla istui sellaista porukkaa, ettei sinne olisi tohtinut mennä. Kaiken näkemämme perusteella en olisi valmis muuttamaan Hervantaan. Olen muuten asunut siellä aikoinaan, silloin kun siellä oli korkeakoulu, metsää ja muutama kerrostalo.

Paluumatkalla jäimme kyydistä Sorsapuiston paikkeilla, ihailimme rauhallista tunnelmaa ja istutuksia. Kävelimme Telakalle ja söimme maukasta minestronekeittoa ja joimme raitkkapäivän kunniaksi valkoviinilasilliset.