Tämä meitä molempia tyydyttänyt järjestely loppui vasta kun Minna-Liisan äiti sai jotenkin tietää asiasta.
Olen monesti miettinyt mitä Minna-Liisasta myöhemmin tuli.
Sain isältäni palautetta kirjasta, muut sukulaiset ovat lähettäneet romaanista pelkän WhatsApp-viestin, mutta muuten vaienneet asiasta. Ehkä ei ole ollut mitään sanottavaa.
Isällä oli vielä parikymmentä sivua lukematta. Hänen mielestään kirja oli nopealukuinen ja vähän dekkarimainen, koukuttava. Isä oli löytänyt tekstistä hyviä sanontoja ja harmitteli, ettei ollut kirjoittanut niitä muistiin.
Tulkitsin, että hän oli mahdollisesti pitänyt opuksesta, ainakaan hän ei tällä kertaa suosittanut siirtymistä historiallisten romaanien kirjoittamiseen.
