Epäreilua

Koska käsiä tulee pestyä tiheästi, ne vaativat rasvausta. Olen käyttänyt kaksi tuubillista Virosta hankkimaani miellyttävän tuoksuista voidetta. Nyt ostin nuukuuksissani edullista Pirkka-tuotetta, joka haisee pahalta ja tekee käsistä kummallisen liukkaat.  Tartuin vielä hieman rasvaisin käsin romaaniin, jota olen lukemassa ja kirja liukui näpeistäni lattialle. Kun yritin nostaa sitä ylös se luiskahti uudestaan käsistäni kuin märkä saippuapala.

Aamun Hesarissa kirjoitetaan Caroline Criado Perezin kirjasta Näkymättömät naiset, jossa todistetaan, että maailma on suunniteltu miehiä varten. Tämän tietää jokainen teatteriesityksen väliajalla vessaan jonottanut nainen. Sekä miehille että naisille on suotu tasa-arvoinen vessapinta-ala vaikka naisia käy teatterissa huomattavasti enemmän, miesten vessoissa on pisuaarit, heillä ei ole kuukautisia, miesten ei tarvitse käydä vessassa yhtä usein kuin naisten ja pissaaminen on anatomisista syistä jouhevampaa. Ei ehdi viinilasilliselle monikaan naisrukka.

Kolmannen maailman naisilta saattavat puuttua kokonaan ne mukavuudet, joihin olemme tottuneet. He käyttävät kollektiivisesti 97 miljardia vuosituntia etsien turvallista paikkaa, jossa käydä tarpeillaan (kyseinen luku löytyy Hesarin jutusta). Pusikossa kyykkiessään he ovat alttiita seksuaaliselle väkivallalle.

Olen käynyt Etelä-Afrikassa ja vieraillut sikäläisessä townshipissä, jonne oli kärrätty bajamajoja, joihin meikäläiseen elintasoon tottunut ei astuisi, mutta nekin ovat edistystä. 

Autot on tehty miesten mitoilla. Äitini käytti aina tyynyä takapuolen alla ajaessaan. Yltääkseen polkimiin hänen oli pakko siirtää penkkiä eteenpäin, niin että nenä melkein osui tuulilasiin. Nykyään penkeissä on onneksi enemmän säätömahdollisuuksia.

Keittiössä tällainen pygmi käyttää porrasjakkaraa yltääkseen ylähyllyille. Keikalla joudun maksamaan saman verran kuin miehet vaikka näen vain heidän selkänsä. Elämä on epäreilua.