Pääsiäiskirja

Ostin joulun aikaan liian hienosta herkkukaupasta seitsemällä eurolla "tomaattiveitsen", joka on niin terävä, että viillän sillä toistuvasti haavan vasempaan etusormeeni. Muut veitseni ovatkin niin tylsiä, ettei niillä saisi millään haavaa aikaiseksi. Pitää ostaa lisää laastareita. 

Joku vieras päivitteli vuosia sitten, kun meiltä ei löytynyt laastareita. Hän oli kuvitellut, että lääkäreillä on aina laastareita ja hienosti organisoitu lääkekaappi.

Myyn villatakkiani eräällä nettikirpparilla. Pistin hinnan luultavammin liian alas. Vihaan tavaroiden myymistä ja usein kannan ne keräyslaatikkoon tai vien läheiselle Fidalle. Pelkään, ettei ostaja ole tyytyväinen tuotteeseen ja inhoaa minua. En osaa sääntöjä siitä, kenelle se villatakki lopulta kuuluu. 

Olen lukenut pääsiäisen aikaan Jonas Hassen Khemirin yli 700-sivuista romaania Siskokset. Sen minäkertoja on nimeltään Jonas Khemiri. Jonaksesta tulee tietysti kirjailija. Luin tänäkin aamuna romaania ennen kuin edes nousin sängystä. 

Kirjan liepeessä mainitaan, että Khemiri on muuttanut New Yorkiin. Ilmankos hänen kynästään tai läppäriltään on putkahtanut moinen painava mötikkä.  Amerikassa kaikki on suurta. Turhaan Donald Trump toistelee "Make America great again", sillä sitähän se on aina ollut ja on edelleen. Liian pönäkkä.

Siskoksia voinee kutsua lukuromaaniksi. Kirja sivuaa Suomea siten, että Jonaksen naapurissa asuvien siskosten isä on suomenruotsalainen ja heidän sukunimensä on Mikkola. Siskokset ovat tämän romaanin keskiössä, heidän elämänsä ja suhteensa toisiinsa ja äitiinsä. Ei siitä sen enempää. Mainio pääsiäiskirja, ei ole vaaraa, että loppuu kesken pyhien.

Onko ilmaista kasvohoitoa olemassa?

Kävin Metson parkkipaikalla etsimässä Liisaa (nimi muutettu). Joku nainen kärkkyi parkkipaikan reunalla. Kysyin, mutta hän ei ollut Liisa. Punainen auto pysähtyi kohdalleni, Liisa nousi kuskin paikalta ja antoi minulle rasian, jossa oli korvakorut. Naputtelin summan ja naisen puhelinnumeron maksujenvälitysjärjestelmään, palasin kotiin ja laitoin uudet korvakorut korviini. Suomalaiset ja puusta tehdyt, nettikirpparilta. Niitähän minulla ei ole ennestään kuin muutama. 

Joku nainen soitti ja tarjosi ilmaista kasvohoitoa. Hän puhui niin nätisti siitä, että he haluavat tarjota malliksi tunnin kestävän hoidon, joka ei velvoita mihinkään. Hoito on kuulemma ihana. Saattavat tarjota uutta hoitoa tai myydä rasvaa, mutta eivät aseella uhaten. Liike sijaitsee suuressa kauppakeskuksessa. Nyt minua vähän arveluttaa. Ehkä jätän vaan menemättä. Ensi viikko oli muuten täynnä ja laitettiin aika seuraavalle.

Iäkäs omaiseni on kuumeillut ja serpit (CRP) ovat koholla. Tänään hän oli halunnut lettuja, jota pidämme paranemisen merkkinä. 

En ole koskaan tajunnut, miten paljon aikaa toisen ihmisen asioiden hoitaminen vie. Kaupassa käyminen, apteekki, erilaiset palvelut, kaavakkeet, luvat. Lista on loputon. En ole osallistunut tähän vaan lusmuillut täällä parinsadan kilometrin päässä.