En halua puhua politiikasta

Hesarin pääkirjoituksessa Laura Saarikoski kirjoitti tänä aamuna rasismin syistä. Usein se saa alkunsa osattomuuden tunteesta. Minä en saa mitään, mutta tuolla muualta tulevalla hemmolla on valtion piikki auki. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta kyse onkin tunteesta, ei tiedosta.

Eräs potilas valitti minulle, että maahanmuuttajille annetaan kaikki, mutta hän ei saa yhtään mitään. Sanoin, että "Suoneesi tiputettiin juuri viiden tonnin edestä lääkettä". Potilas oli vilpittömän hämmästynyt. Ehkä niiden hoitojen hinnoista kannattaisi joskus mainita. Ei se poliklinikka- tai sairaalamaksu todellakaan kata hoidon kustannuksia.

Kuulin Nääshallilla, että ukrainalaispakolaiset kieltäytyvät heille tarjotuista töistä ja sanovat "En viitsi, kun saan rahaa mitään tekemättä". Kun kysyin, mistä tämä tieto on peräisin, ilmeni että joku tämän rautaa nostavan miehen kaveri oli kuullut tämän kaverin kaverilta.  

Instassa jaetaan stand up -pätkää, jossa mies sanoo, etteivät ihmiset halua puhua politiikasta.  Se ei koske meitä. He sanovat: "En ole maahanmuuttaja, mustaihoinen, muslimi, tai juutalainen, en ole homoseksuaali, biseksuaali, transsukupuolinen, en ole nainen, vanha, nuori, opiskelija, ammattiyhdistyksen jäsen, taiteilija, tieteen tekijä, journalisti, julkisen puolen työntekijä, en hengitä ilmaa, en juo vettä...en ole raskaana, minulla ei ole mielenterveysongelmia, minua ei ole hiljattain ammuttu..." Politiikka ei kosketa minua!

 

Sääksilive

Kevät on lintujen tarkkailun parasta aikaa. Näin ainakin oletan. Minä seuraan lintuja netissä. Se on kätevää varsinkin kun tunnen alle viisi lintulajia ja eksyn metsään. Metsässä on petollisia kosteita alueita, jonne saappaat uppoavat. 

Nyt voi katsoa kahtakin sääksiliveä. Siellä ne rymsteeraavat pesiään. Ovat toiveikkaita, ja uskovat saavansa kunnon jälkeläisiä. Siirtelevät oksia seinustalta toiselle, ihan kuin äitini aikoinaan  siirteli sohvaa ja kirjahyllyä. Sääksillä ei ole sohvia, joten he joutuvat siirtelemään risuja. 

Kaikki muut katsovat norppaliveä, mutta minusta petolinnut ovat kiinnostavampia. Norpat ovat liian söpöjä. Haluan kannustaa sääksiä. Jos Tampereella olisi kaksi jääkiekkojoukkuetta Sääkset ja Norpat, olisin ensin mainittujen kannattaja.

Minulla on tapana kastautua uimahallin kylmävesialtaassa (olen laskeutunut kylmään veteen jo neljä kertaa). Sitä joutuu jonottamaan, sillä kylmä vesi on suosittua. Poreallas ei sitä paitsi ole toiminut puoleen vuoteen. Eilen minua(kin) vanhempi nainen oli menossa samaan aikaan kylmäaltaaseen ja sanoi ystävällisesti, että mahdun kyllä hänen viereensä. "Olen siellä puolitoista minuuttia", hän sanoi. Kun sitten seisoimme vedessä ja juttelimme, hänen laskunsa ja sisäinen kellonsa (hänellä on tapana pomppia varovasti ja laskea sekunteja) menivät sekaisin. Olimme siellä vähintään pari minuuttia, olisimme siellä varmaan vieläkin, ellen olisi jo ehdottanut lämmittelemään menemistä.

Kuntosaliryhmän jälkeen pukuhuoneessa keskustelimme siitä, että olemme saamattomia jumppaamaan kotona. Eräs nainen sanoi n-sanan "Kunpa olkapäällä istuisi pieni n-poika, joka huutaisi korvaani, että lähde liikkeelle". En ole täysin varma käyttikö hän n-sanaa, sillä nainen oli juuri lähdössä ja pukukopissa oli pientä hälinää. 

Jos olisin asiasta huomauttanut, hän olisi luultavammin sanonut "Ei Suomessa ole rasismia" tai "Minulle n-sana on ihan normaali, eikä rasistinen ollenkaan".  Koko juttuhan oli äärimmäisen rasistinen. 

Minullakin saattaa olla rasistisia ajatuksia, sillä onhan se rasismi meissä niin syvällä. Yritän parantua kaikesta sellaisesta.

Minulla on huomenna syntymäpäivät, samaten nuoremmalla pojallani. Saa onnitella jo tänään. Jos satun vaikka jäämään auton alle ennen huomista, niin ehdin vielä nauttia onnitteluista.