Suku on pahin/paras

Sukuselvitys on edennyt, mutta enemmänkin siskoni ansiosta. Hän on saanut selville, että äidinisäni K. Hovi saapui New Yorkiin Karin-nimisellä laivalla 1939. Nyt tutkimme  mummoni H. Hovin os. Salokas elämää, jossa on tyhjiä alueita vähän kuin avohakkuita. En muista mummoni maininneen miestään K.Hovia koskaan. 

H. Hovi oli kansakoulunopettaja. Selvisi, että Vapriikin käsikirjastossa säilytetään Suomen kansakoulukalentereita, joten aion kipaista sinne ensi viikolla. 

Olen soittanut pikkuserkulleni, joka löytyi My Heritagen kautta. Äitini ja hänen isänsä olivat serkuksia. Olen käynyt hänen mummonsa A:n luona, jossa tarjottiin lakuja. Pikkuserkkuni kertoi saaneensa pumpernikkeleitä ja Step-limsaa. Isäni muisti käyneensä avantouimassa A:n miehen L:n kanssa, joka oli puuseppä.  Teki puusta myös sellaisia seinäreliefejä.

N sanoi, ettei halua yhtään sukulaista lisää, sillä hänen sukulaisensa ovat kuulemma hulluja.  Minä haluan, mutta tuskin jaksan ryhtyä sukuihmiseksi, sukulaiset kiinnostavat minua enemmän teoreettisessa mielessä.

Kävin katsomassa elokuvan Kesäkirja ja haluaisin vetäytyä johonkin mökkisaareen vanhenemaan. Myöhemmin tietysti kuolemaan. Siinähän olisi halpa ratkaisu vanhuspulmaan: kuljetetaan ikäihmiset saareen ja kerätään ruumiit pari kertaa vuodessa. 

Päätin lukea Tove Janssonin Kesäkirjan uudestaan. 

300 tunnin ystävyys

Ystävänpäivä lähestyy. Muualla maailmassa se on enemmänkin rakastavaisten päivä. Minusta on hienoa, että meillä juhlitaan nimenomaan ystävyyttä. 

On vaikea sanoa, kenestä voi käyttää nimitystä ystävä. Jos ollaan tunnettu päiväkotitaaperoista lähtien ja jaksettu pitää yhteyttä, niin asia on melko selvä. Jos joku kutsuu minua ystäväksi, niin päättelen, että olemme saavuttaneet  ystävyyden tason.  Ystävyydessä on kyse luottamuksesta ja siitä että toivoo toiselle hyvää. Kyllä ystävyyteen voi liittyä hetkittäistä kateuttakin. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja ystävyyskin voi päättyä.

Luin Long playn-viikkokirjeestä amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan satunnaiseen ystävyyteen tarvitaan 30 tunnin vuorovaikutus, hyvään ystävyyteen 140 tuntia ja parhaan ystävän saamiseksi pitää viettää 300 tuntia yhdessä. Kuulostaa vähältä. Kirjeessäkin todetaan, että nämä luvut ovat mitättömiä verrattuna sisarusten yhdessä viettämään aikaan. 

Olen aktivoitunut sukuselvityksen saralla. Sain kaupallisen firman kautta viestin henkilöltä, jonka kanssa minulla on viisi prosenttia yhteistä DNA:ta. Äidinäitimme olivat siskoksia. Olen käynyt hänen mummonsa luona. Mummo tarjosi tina-astiasta lakupötköjä. 

Innostuin taas googlaamaan äidinisääni, joka matkusti Yhdysvaltoihin (hän työskenteli laivalla stuerttina) ja jäi sille tielleen. Löysin kuvan hänen hautakivestään, jossa luki Husband. Ehkä häneltä pääsivät Suomeen jääneet lapset ja vaimo unohtumaan. Kiinnostaisi tietää lisää miehestä, jota en tavannut koskaan.  Hulttiot ovat mielenkiintoisia olioita. 

Olemme pitäneet hyvin vähän yhteyttä äidin puolen sukuun. Nyt minulla on pikkuserkun puhelinnumero, ja minua jännittää soittaa hänelle.  Pakko kai minun on soittaa.