Rahjassa

Kaverin mökki sijaitsee Rahjassa, pienen joen varrella. Kiva kesäpaikka, vähän kuin mummola. Seinillä roikkuu vanhoja valokuvia ja täkänöitä, tuvassa keinutuoli odottaa kiikkujaa ja ikkunoissa roikkuvat kukkaverhot. Talo on maalattu maalilla, jonka sävy on nimeltään kartanonkeltainen. Saunasta laskeudutaan ruskeaan joen uomaan kastautumaan. 

Sääret ja nilkat ovat nyt täynnä paukamia, joita on pakko raapia jokaisen kirjoitetun lauseen välissä.

Kävimme Kalajoella, etsimme lounaspaikkaa, ostimme savusiikaa, söimme lounasta, kahlasimme meressä, uimme ja joimme oluet. Kalajoen hiekkasärkkien seutu näytti laskettelukeskukselta. Sellaisessa viihtyäkseen pitäisi pärskiä vesipuistossa, liukua vaijerilla ja kiljua niin paljon kuin ääntä lähtee, meloa suppilaudalla, patikoida, surffata, maastopyöräillä, kalastaa ja antaa fiiliksen viedä (näin sitä mainostetaan).

Tänään kävimme vielä Kokkolassa, jossa kaikki aukesi vasta puolilta päivin (mikä nyt yleensä aukesi). Kokkola yritti pitää meidät ulkopuolella, eikä halunnut päästää edes vessaan. Kaupunki näytti idylliseltä, mutta ihmisiä ei näkynyt, söpöja puutaloja vaan. No ihmiset ovatkin yliarvostettuja.

Sain tietää, että vaunu numero 1 sijoitetaan aina junan Hesan päähän. Ilmankos mennessä heti veturin perässä roikkui vaunu 7 ja takaisin tullessa vaunu numero 1. 

Junavaunu oli täynnä, eikä kenelläkään näkynyt maskia, enkä minäkään virittänyt sellaista naamalleni vaikka olin itselleni kiskurihintaisen kertakäyttömaskipakkauksen hankkinut. 

Kylven ilossa

On järjetöntä lähteä reissuun puolen päivän jälkeen, sillä tuolloin vain pyörii ympyrää koko aamupäivän, on eksyksissä, pakkaa ja purkaa ja vastailee toisten lähtijöiden viesteihin. Onko antihistamiinia, hyttysiä, tarvitaanko pitkät housut, miten on maskien laita, ahdistaako, tehdäänkö mustikkapiirakkaa, mitä oluita ostetaan, uidaanko meressä, kuka juo kahvia mustana, kuka maidon kanssa ja käykö kauramaito. (Kukaan ei ole kysynyt ahdistaako vaikka ehkä pitäisi). Matka suuntautuu mökille, joten ei kannata paheksua. 

Taidan lopulta olla se, joka kurkistelee kaihdinten raosta, kun muut elävät.

Ostin pakkauksen kertakäyttömaskeja, jotka olivat törkeän kalliita, euron kappale. Nämä oli sentään tehty Suomessa, joten talous pyörii. Käväisin samalla reissulla ihan spontaanisti kirpparilla, en olisi viitsinyt jos olisi pitänyt vetää puhdas maski naamalle. Maskisuositus saattaa tuoda minulle jopa säästöä, isolle perheelle kustannukset ovat ihan merkittävät. R kertoi, että Taiwanissa (jos nyt muistan oikein) 50 kappaleen pakkaus maksoi kolmisen euroa. 

En ole moneen päivään kirjoittanut, mutta jos pian taas eristäydymme omiin koppeihimme niin mitä muuta voin tehdä?

Kylven ilossa, asun Voikilossa
Kopperossa, asunnossa jossa
Voi nukkua ja kylpeä, oon siitä hyvin ylpeä
On puhtaita molemmat neliöt
Ei viihdy siellä loiseliöt
On kiilto parketissa, ruoka supermarketissa.

(Eppu Normaali, Puhtoinen lähiö)

Ihan pihalla

Kävin tuttavan pihatapahtumassa, kaupunginosassa, joka oli minulle tuntematon. Vaikka käytin puhelimen karttaohjelmaa, sahasin aikani pyöräteitä edestakaisin. Lopulta laitoin navigaattorin päälle. Naisääni käski ajaa länteen. Piti enää tietää missä suunnassa länsi oli.

Löysin aikani harhailtuani J:n omakotitalon villiintyneelle pihalle. 

J:n työkaveri myi hunajaa, jota oli tuottanut yhdessä poikansa kanssa. Mehiläiset olivat alkaneet kiehtoa häntä ihan erityisesti sen jälkeen kun hän oli lukenut Johanna Sinisalon romaanin Enkelten verta, jossa mehiläiset katoilevat mystisesti. Tiesittekö, että uusi mehiläiskuningatar tilataan postitse ja että mehiläispesän asukkien pitää ensin tutustua lootan läpi tulokkaaseen, sillä muuten ne tappavat sen. Kuningatarta vaihdetaan suunnilleen kolmen vuoden välein.

J:n parikymppinen tytär vaihtaa Sibeliusakatemiasta Teatterikorkeakoulun ohjaajaopintoihin, joihin otettiin kolme opiskelijaa (tarkastin oikein asian netistä, hänen nimensä oli erillään tuon opiskelupaikan vaihdon vuoksi). Nuori nainen lauloi ja soitti kitaralla toivekappaleitamme ja pojan bändi rockia. Hienoa seurata lahjakkaita nuoria. Tämä pienikokoinen tyttönen säteili tahattoman oloista lavakarismaa, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisen ulkoisen olemuksen kanssa. Vaikea sanoa mitä se lopulta on.

Sain tutulta kirjailijalta postikortin, jossa hän kehui romaaniani. Tuli todella hyvä mieli vaikka tietenkin ajattelin, että hän vain jotekin halusi lohduttaa minua. En edes tiedä miksi hän tekisi niin ja miksi minua pitäisi lohduttaa. Kai siksi, että tunnen välillä olevani niin huono. Päätin lopulta ottaa kehut vastaan ja yrittää muistaa jakaa positiivista palautetta myös muille.

Lääkärin ilmaiset huumeet

Luin Jarkko Tontin romaanin Perintö, jossa väitetään, että lääkäri saa ilmaiseksi erilaisia tabuja ja morfiinia. Miksei minulle ole kerrottu?

Kävin aikoinaan kiertämässä vanhusten hoitolaitoksessa, osastolla, jonka hoitaja kertoi sodan käyneestä lääkäristä, joka pisti kierron päätteeksi itseensä morfiinia (miehen kuolemasta lie kymmeniä vuosia). Morfinisti oli kuulemma hyvä lääkäri.

Lääkäreillä on päihdeongelmia kuten muillakin ihmisillä. Aiemmin huumereseptit pidettiin lukkojen takana ja niitä piti pyytää hoitajilta. Nykyään lääkkeiden määräämistä on helppo valvoa reseptijärjestelmän kautta. Joten Jarkko Tontin romaanissa oletettiin lääkärin ammatin eduista liikoja. 

Kela antaa lääkäreille palautetta ja toisinaan torujakin. Sain marraskuussa ensimmäistä kertaa kehuja, sillä olin määrännyt ns. biosimilaareja, jotka kilpailevat markkinoista alkuperäislääkkeiden kanssa. Niiden määrääminen lisää kilpailua ja vähentää lääkekuluja.

Määrään harvoin itselleni lääkkeitä. Viimeksi kirjoitin amoksisilliinia, joka on ihan vaan antibiootti.  Antibiooteista ja Buranasta sekä vastaavista valmisteista jaettiin joskus vielä ilmaisia päivystyspakkauksia, mutta ei enää.

Maski

Hankin ruokakaupasta kahden kappaleen pakkauksen maskeja, jotka tuntuvat ja näyttävät naamallani tarjousalushousuilta.  Epäilen, ettei maskin materiaali suojaa minua eikä myöskään toisia. Kotona huomasinkin, että pakkauksessa lukee, ettei maski sovi lääkinnälliseen tarkoitukseen tai henkilösuojaimeksi. Kangaskappale vuotaa lahkeista ja varmasti myös kankaan läpi. Materiaali on nopeasti kuivuvaa, joka lienee sen ainoa etu.

Lääkärin työssä on opetettu, että tavallisilla kertakäyttömaskeilla suojataan toimenpiteissä lähinnä potilaita, eikä henkilökuntaa (erikseen ovat sitten ne maskit ja visiirit, joita vaikkapa koronapotilaita hoitavat käyttävät). Nyt sitten väitetään, että niistä olisi hyötyä itsensä suojaamisessakin. Tiedä häntä. Joku italialainen tai espanjalainen väitti lehdessä nukkuvansakin maski kasvoillaan. Olen nähnyt tyyppejä, jotka kävelevät kertakäyttömaski naamallaan vaikka ketään ei näy edes huutoetäisyydellä. Pirkanmaalla ei edelleenkään ole todettu kuin yksittäisiä tautitapauksia ja välillä on ollut parinkin viikon jaksoja ilman positiivisia näytteitä.

Voin jatkossa käyttää maskia julkisissa liikennevälineissä, joissa on vaikea pitää turvavälejä. Olen kiltti tyttö ja noudatan määräyksiä ja suosituksia. Kassajonossa mulkaisen liian lähelle pyrkiviä. Olen oppinut katseen, jolla piirrän reviirini rajat.

Jokamiehenoikeus

Alan tottua tähän uuteen bloggeriin ja melkein pitää siitä. Tämä osoittaa, että jonkilaista joustavuutta on minustakin vielä löydettävissä. Inhoan kuitenkin sanoja postaus ja postausasetukset.

Kävimme eilen M:n kanssa marjatilalla poimimassa vadelmia. Poiminta alkoi yhdeksältä ja seisoimme autojonossa jo puolta tuntia ennen starttia.  Poimijat vilkuilivat toisiaan autoistaan kuin ravitsemus olisi kiinni näistä punaisista marjoista.

Jonotimme muovilaatikoita ja rasioita, kokeneemmilla oli mukanaan omat astiat, jotka punnittiin. Jonotimme marjapuskiin. Viereisissä puskissa marjat olivat selvästi parempia ja niitä oli enemmän.

Keräsimme molemmat vajaa kaksi ja puoli kiloa marjoja, omat marjansa meikäläinen tulee hotkaisemaan nopeasti kunhan ensin olen odottanut säädylliset puoli vuotta, sillä niitä ei saa syödä heti vaan niitä on säilöttävä pakastimessa kunnes marjojen pintaa peittää valkoinen jäähile. 

Lapsena mummo käski meidät heti lähiseudun marjapuskiin kun niihin saapui vieraita marjastajia. Heillä oli ehkä poimimiseen laillinen jokamiehenoikeus, mutta meidän ikiomia ne tienpientareen vatut kuitenkin olivat. Puolustimme puskassa mummon vattuhilloa ja meidän kaikkien lettukestejä.