Lennonjohdon pikkuapulainen

Ymmärrän poliitikkoja, jotka alkavat jossain vaiheessa turvata asemaansa. Yhdistyksen puheenjohtajuus päättyy tammikuun lopussa. Olen jo pari kuukautta vastustanut uudistuksia, sillä ne ovat vaivalloisia. Näin vuodenvaihteessa hommaa riittää muutenkin, on toimintakeromuksen ja toimintasuunnitelman laatimista. Uudistetaan sitten seuraavan puheenjohtajan kaudella.

Lähden kahdeksi viikoksi matkalle. Aion pitää lomaa blogistani. Voiko jostain sellaisesta olla lomalla, josta ei saa palkkaa?

Kirjoitan kaiken muistikirjaani ja palattuani kopioin tekstin tänne sanasta sanaan. Ilman sensuuria, ilman taiteellisia tavoitteita.

Lähden Thaimaaseen, vaikka olen ollut siellä jo kerran ja päättänyt, että se riitti minulle. Ei kai sitten riittänytkään.

Kerttu on hoidossa. Vanhasta tottumuksesta avasin ulko-oven varovasti.  Kertun kuono ei pistänyt esiin oven takaa. Kertulla on kuulemma mennyt hyvin. Se on syönyt vähän rosujakin. Rosuja.

Nyt voikin alkaa stressata huomista lentomatkaa. Itämeren yllä kuhisee vieraan vallan "pimeitä" koneita. Autan lennonjohtoa kurkkimalla ikkunasta. Juon itseni hälläväliä hiprakkaan.

Räntyt

Sain lahjaksi kirjan nimeltään "Uusi ja välttämätön kokki-kirja maalle ja kaupungille". Alkuperäinen teos julkaistiin vain 120 vuotta sitten.

Tarjoan jatkossa vieraille kokonais-kryyni-soppaa, vihriöitä herneitä muuruutien (moilasten) kera, rääsy sylttyä, pieksettyä pässinlihaa ja kylmettynyttä syltty-kräämiä.

Koska palatte halusta valmistaa kylmettynyttä syltty-kräämiä, joka sattuu olemaan mielijälkiruokani, niin kirjoitan herkun ohjeen tähän:

Neljäsosa kannua sakeata maidon päällistä vispilöidään kovaksi vaahduksi, ja päällimmäinen vaahtu eroitetaan vadille; sitten vispilöidään taas ja vaahtu eroitetaan samaten. Tätä tekoa pitkitetään siksikuin kerma on loppunut. Vaahtuun sekoitetaan sitten eri syltty-lajeja, niinkuin vaaraimia, kirsimarjoja ja mitä vaan halutaan. Sitten pakataan kräämi vormuun, joka asetetaan jäiden päälle jäähtymään, vähän suoloja ympärille. Ennenkuin se pöytään viedään, pistetään vormu kuumaan veteen ja kräämi kaadetaan vadille. 

Kirjasta löytyy sanasto, jos et satu tietämään mikä on biskvidi, jästi, dolma, karotti, kaponen, marjoneesi, maitsa, ostroni tai vaikkapa räntyt.

Työtön enkeli

Ostin Helsingissä käydessäni Iso nro lehden. Lehden sanotaan olevan laadukas katukulttuurilehti ja kannanotto köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan. Sen myynti tarjoaa vaihtoehdon kerjäämiselle. Myyjä saa viiden euron lehden hinnasta kolme euroa. Lehdessä on paljon lainaa muista aikakausilehdistä mm. Imagesta, Kaltiosta, Ydin lehdestä, Nuori Voima lehdestä ja Voima lehdestä. Jutut käsittelivät Gazan tilannetta, naispuolista rap-artistia, Grönlannin nuorten haluttomuutta kouluttautua, eläinten oikeuksia, Anssi Okkosta, Nils-Askak Valkeapään filosofiaa ja enkeleitä. Iso nro on ihan tasokas.

Enkelit ovat muotia. Kundaliinijoogasalin eteisaulan pöydällä lojuu kaksi pakallista enkelikortteja. Niistä voi nostaa kortin, kun enkelin ohjaus on tarpeen. Välillä neuvoja todella tarvitsisi. Mistään täsmäneuvoista ei voi ikävä kyllä puhua. Kortin ohjeiden on sovittava jokaiselle.

Moni nainen kuulemma uskoo henkilökohtaiseen suojelusenkeliin, vaikkei mitenkään muuten olisi uskonnollinen. Jos henkilökohtaiselta enkeliltä ei pyydä mitään se turhautuu. Toiveet enkelille pitää esittää positiivisen kautta. Ei pidä pyytää "Älä anna minun sairastua" vaan "Anna minun pysyä terveenä". Voihan olla, että elämänlaatu nousee, kun uskoo, että on joku, joka toivoo sinulle vain hyvää ja yrittää suojella sinua. Enkelini odottaa turhautuneena pyyntöjäni. Toisaalta henkilökohtaisella suojelusenkelilläni on ollut ihan riittävästi töitä ilman niitäkin.

Lauantaina Helsinki-Tampere junassa kulki lipuntarkastaja. Nainen oli ystävällinen ja hymyili kuin lääke-edustaja. Kun tarkastaja astui junavaunuun, tuli heti syyllinen olo, vaikka tiesin, että minulla oli junalippu. Entä jos en enää löytäisi sitä puhelimestani? Pelotti, että jollain muulla ei olisi lippua. Se olisi ollut kovin noloa. Olen tosi rento tyyppi.

Samantyyppistä katteetonta syyllisyyttä saattaa tuntea kulkiessaan varashälyttimien tai turvatarkastusten läpi. Eräs kaverini sanoi, että häntä pelottaa Alkossa, ettei hän ole kelvollinen, eikä hänelle myydä punaviinipulloa.

Tällä elämänasenteella suojelusenkeli olisi erittäin tarpeellinen. Yritän kuvitella henkilökohtaisen enkelini selkään valkoiset siivet ja kasvoille lempeän ilmeen. Ei onnistu, ei ainakaan vielä.

Joulukuusenvihaaja

Tampereen teatterin näyttelijät lauloivat joululauluja Aleksanterin kirkossa jo kolmattakymmenettä kertaa. Konserttiin oli vapaa pääsy. Olin ystäväni M:n kanssa paikalla 40 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Siinä vaiheessa laulujen sanat olivat loppuneet ja istumapaikatkin olivat hakusessa. Parvelta löytyi lopulta ihan säälliset paikat.  Ensi vuonna on keitettävä evääksi glögiä ja leiriydyttävä kirkon eteen jo edellisenä iltana. Siitä voisi kehittää uuden joulutradition.

Joululaulut alkavat jostain syystä kuristaa kurkkua, silmiä joutuu räpyttelemään ja nenää niistämään. Yhteisjoululaulut ovat pahimpia. Laulamalla saa varmaan yhteyden johonkin varhaisempaan tunnekeskukseen kuin kuuntelemalla laulua. Minua itketti se, etten ole jouluna Suomessa ja että vastapäisellä parvella seisoi vähän tyttäreni näköinen nuori nainen.

Lapsena pidin joulusta. Jouluna sai syödä hedelmiä niin, ettei tarvinnut jakaa eikä laskea montako kukakin oli syönyt. Omenia ja appelsiineja ostettiin laatikolliset. Lahjaksi sai melkein sitä mitä oli toivonut.

Isäni on jouluvouhottaja. Jossain vaiheessa Jouko Turkka piti radiossa "joulusaarnan", jossa hän sanoi jotain kriittistä joulukuusista. Siitä lähtien isä on nimittänyt miestä joulukuusenvihaajaksi. En tiedä vihaako Turkka edelleen joulupuuta vai meneekö kaikki energia kivien kaivamiseen.

En kuulu kirkkoon, enkä juuri käy niissä. Pappi piti pienen puheen, joka alkoi taas jostain syystä ärsyttää. Minua ärsytti oikeastaan ennen kuin mies edes sanoi mitään. Puheessa puhuttiin sodasta, lumipukujen ompelemisesta ja siitä että naisia tarvitaan. Ja miehiä myös. Ei oikein selvinnyt mihin.

Konsertissa kerättiin kolehti. Nyt käytössä ei ollut pitkä keppi, jonka päässä roikkuu samettipussi vaan rahaa kerättiin kolehtihaavin sijasta kulhoon. M antoi minulle kaksi euroa kolehtirahaa, sillä en ollut tajunnut ottaa kukkaroa mukaan.

Vesipisarat liikkuvat vaakasuoraan

Eräs kollega menehtyi äkillisesti. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti. Hän oli erittäin ahkera mies ja professori, jolla oli monta väitöskirjatekijää ohjattavanaan. Nyt nämä tutkijat ovat heitteillä, ilman professorinsa turvaa. Moni heistä on ulkomaalainen.

Professori teki paljon töitä ja luki artikkeleita aina kun pystyi. Olen nähnyt hänen perehtyvän alansa kirjallisuuteen matkalaukkua jonottaessa ja huhutaan hänen pitäneen artikkelikopiota sylissään joulupöydässäkin. Minusta hänellä oli ymmärtäväinen katse.

Pidimme kokouksessa minuutin hiljaisen hetken hänen muistolleen. Siinä lattiaa tuijottaessa tuli mieleen, että katsoiko joku kelloa.

Jossain vaiheessa on täältä poistuttava. Kun se tapahtuu työikäiselle ihmiselle, tulee monenlaista ongelmaa. 

Ihmiset lohduttavat itseään sillä, ettei miehen tarvinnut kärsiä ja sairastaa pitkään.

Tällä hetkellä kuolevaisen on tärkeintä katsella kun vesipisarat liikkuvat junan ikkunassa vaakasuoraan, eivätkä alaspäin.

Heidi on yhteiskunnan syöpä

Seuraavan runon idea on röyhkeästi varastettu Claes Anderssonilta sekä sen sisältö anonyymiltä kiusaajaltani.  Anderssonin hienon runon nimi on "Andersson pitää pirunmoista meteliä". Tämän runon nimi voisi olla "Heidi on yhteiskunnan syöpä".

Heidi on narsisti
Heidi on kapitalisti
Heidi luulee olevansa lääkäri
Heidi luulee olevansa jumala
Heidi luulee olevansa
Heidi ei ymmärrä taidetta
Heidi ei rakasta taidetta
Heidi ei rakasta
Heidi tuijottaa omaan napaansa
Heidi ei katso toisten napaa
Heidi ei lue Ovidiusta
Heidi on minä, minä, minä
Heidillä ei ole mielipiteitä
Heidin mielipiteet ovat vääriä
Heidi juo itsensä humalaan!
Heidi syö lihaa
Heidi juo kahvia
Heidiä närästää
Heidi on yhteiskunnan syöpä
Heidiä ei tarvita
Ei ainakaan joka päivä