Olinko jo lomalla?

Kirjoitan kyllästymiseen asti tulevasta kirjastani. Seuraavaksi se taitetaan ja sitten sitä taas luetaan. Onneksi taitetut sivut näyttävät kirjalta, joten se tarjoaa vaihtelua Word-muotoisen tekstin haraamisen jälkeen.

Lomalta palatessani päätin, etten enää valita vaikka Medi-Heli helikopteri lentäisi työhuoneeni ikkunasta sisään. Kolme päivää menikin hyvin kunnes tänään ratkesin ruikuttamaan työn paljoutta ja toistuvia keskeytyksiä (puhelin, erikoistuva lääkäri tai joku hoitajista). Ruokatauon jälkeen pöydälle oli taas kasattu "Ota kantaa"-lappusia. Valitin kaikille, jotka eivät olleet kesälomalla tai eivät ehtineet juosta pakoon. Sen jälkeen kävelin määrätietoisesti kahvihuoneeseen ja söin uhmakkaasti kipollisen hedelmäkarkkeja. Ne olivat pahoja.

Eräs työorientoitunut kollega kuoli aikoinaan kesken työpäivän työhuoneeseensa. Lyyhistyi lattialle ennen kuin oli katsonut kaikki päivän potilaat, minkä voi laskea ikäväksi puutteeksi muuten tahrattomalla uralla.

Kiva kirja

Kustannustoimittaja kirjoitti viestissään "Tämä on kiva kirja". Kukaan ei sano Oneironia tai Tuntematonta sotilasta kivaksi kirjaksi. Eipähän ole tekotaiteellista paskaa. En tarkoita, että edellä mainitut olisivat sitä.

Luin viestin uudestaan ja siinä lukikin " tästä tulee tosi kiva kirja" ja "mainio uusi versio".

Tein viimeisimmät suuremmat korjaukset pari viikkoa sitten ja kun sain tekstin taas uudelleen eteeni, luulin kustannustoimittajan muuttaneen jotenkin tekstiäni mitään ilmoittamatta. Kaivoin tiedostoista oman viimeisen versioni ja huomasin kirjoittaneeni kaiken ihan itse.

Olen todella kyllästynyt tekstiin. En halua nähdä sitä enää koskaan. Näkemiin ja kiitos. Suhteemme on lopussa. Olemme kasvanee erillemme vaikka nukumme vielä samassa makuuhuoneessa: sinä lipaston päällä ja minä sängyssä.

Paska-keiju ja Helinä-keiju

Luen taas kerran tekstiäni. Pahantahtoinen Paska-keiju on tehnyt siitä kuplivaa, haisevaa jätettä. Välillä Helinä-keiju käy vatkaamassa tekstin ilmavaksi ja hyväntuoksuiseksi, kunnes Paska-keiju saastuttaa sen uudelleen. Olen varma, etten pysty lukemaan tekstiä painettuna, sillä enhän voi tietää sattuuko sillä olemaan hyvä vai paha päivä.

Pahoja päiviä on enemmän kuin hyviä. Kirjalla on kuitenkin jo ISBN-numero.

Toinen loman jälkeinen työpäivä: sähköpostit, koulutusanomukset ja käsiteltävät lähetteet kasautuvat ylitsepääsemättömiksi vuoriksi.

Sivarimme oli leiponut kaurakeksejä. Keksit olivat valtavia, maukkaita ja takertuivat toisiinsa tiukasti kuin ne olisi liimattu yhteen superliimalla. Irroittelimme leivonnaisia toisistaan ja puolitimme kahvin kanssa sopiviksi herkkupaloiksi. Sanoimme yhteen ääneen "Sivari on niin sympaattinen".

Nuori mies: leivo jotain rasvaista ja makeaa niin saat epäonnistuneiden diettien riuduttaman naisvaltaisen hoitohenkilökunnan syömään kädestäsi ja suutelemaan jalkojasi.

Kesän kaipuu

Kehittelin eilen illalla megalomaanisen lomanloppumisstressin. Hyperventilloin ja tutisin. Pakkasin kassin ja tein eväitä. Viikkasin vaatteeni valmiiksi sängyn viereen. Kääntyilin sängyssäni niin, että aluslakana oli aamulla rutussa.

Huomasin, että olin kevytmielisesti lakannut kynteni vaikka kynsilakanpoistoaine oli loppu. Kynsilakka on huikentelevaisuuden ilmaus ja sen käyttö on hygieniamääräysten vastaista. Ryntäsin Lidliin ja ostin pullollisen edullista asetonia sisältävää nestettä.

Työhuoneeni seinälle oli lomani aikana ripustettu taidenäyttelyjuliste, jonka ostin kolme vuotta sitten ja jonka kehyksiä olemme hartaasti odottaneet. Julisteessa lehmät märehtivät pellolla ja taivas on punainen. Lehmien taustalla seisoo virkamies salkkuaan apeasti riiputtaen. Julisteessa lukee "Kesän kaipuu".

Ensimmäinen puolituntinen kului perinteisesti potilastietojärjestelmän kanssa taistellessa, sillä se oli minulta kysymättä päättänyt olla enää päästämättä minua ohjelmaan, jota ilman ei voi tehdä mitään. Ei yhtään mitään. Help deskin nuori mies teki puoli tuntia töitä ennenkuin pääsin ohjelmaan. Korttini numero oli nyt jostain syystä toinen kuin korttini numero on. Pin-koodi oli entinen. Kortti toimi vielä kaksi viikkoa sitten. No toimihan se lopulta nytkin. Help deskin nörtit ovat luultavammin tyytyväisiä siihen, etteivät heidän asiakkaansa sijaitse lyömäetäisyydellä.

Unohdettu metsäkirvinen

Olen nähnyt kahtena yönä unta, jossa minun on pitänyt ehtiä johonkin, mutta aikaa on ollut järjettömän vähän. Niin niukasti, etten missään nimessä ehtisi ajoissa. Viime yönä lentokoneeni olisi noussut ilmaan Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 19. Kuudelta matkalaukku oli pakkaamatta ja olin vielä kotona Tampereella.

Huomenna alkavat työt kahden viikon loman jälkeen.

Statukseni on noussut julkaisusopimuksen vuoksi. Kirja on vielä lupaus, sillä vain muutama ihminen on lukenut käsikirjoituksen. S sanoi, että asemani on pompannut yhtä korkealle tasolle kuin jos minulla olisi mies. "Entä jos minulla olisi mieskin?" Arvoni ei kuulemma siitä enää kohoaisi.

Juhannus meni perinteisesti ystävän mökillä. Pilkoin juureksia, pesin astioita, uin, saunoin, luin Lena Anderssonin romaania "Omavaltaista menettelyä", istuimme rannassa nuotiolla, nauroimme ja joimme alkoholia. Suunnittelimme ensi joulua, sillä sehän on tuossa tuokiossa.

Rannassa asusti joku eläin, jonka pää välillä vilahti järven pinnan yläpuolella. Otus loiskutti vettä kuin valtava hauki. Uimaan mennessä roiskuttelin varpaillani vettä karkottaakseni tuon mystisen, potentiaalisesti vaarallisen, vedessä viihtyvän eläimen.

Luin mökin terassilla luontokirjasta rohtovirmajuuresta, jonka näimme rantaa pitkin kävellessämme.  Kasvin juuresta voi tehdä valeriaanaa. Piharatamosta,  joka on vieraskasvi, joka on aikoinaan levinnyt Suomeen ja kaikkialle muualle. Intiaanit nimittivät sitä valkonaaman jalanjäljeksi. Metsäkirvisestä, joka on Suomen yleisimpiä lintuja, mutta josta ei koskaan puhuta mitään. En ole kuullut kenenkään intoilevan metsäkirvisen laulusta. Olen loukkaantunut metsäkirvisen puolesta. Ei saa unohtaa metsäkirvistä!

Aurinkoiselta tienvierustalta löytyi kypsiä mustikoita. Juhannuksena. Kaikki tapahtuu liian nopeasti. Kohta on oikeasti joulu.

Hyvää juhannusta

Tänä aamuna pohtii demokratian järkevyyttä, kun se johtaa näin huonoihin tuloksiin. Jännityksellä odotamme mitä seuraavaksi tapahtuu, epäilen ettei mitään kovin hyvää. Populistien onnenpäivä.

Kukkaron pohjalle jäi viisikymmentä puntaa, joiden arvo nyt romahtaa. Laskekoot britit  kolkoissa kylpyhuoneissaan vettä kylmä- tai kuumavesihanoistaani. Käyttäkööt niitä outoja mittojaan ja olkoot erossa meistä muista. Kun ei seura kelpaa.

Pakkasin reppuun mökkikamat: valkoviiniä, pari kirjaa ja toppatakin (varmuuden vuoksi, illalla voi tulla kylmä ja yleensä tuleekin). Hyvää juhannusta kaikille!