Luen taas kerran tekstiäni. Pahantahtoinen Paska-keiju on tehnyt siitä kuplivaa, haisevaa jätettä. Välillä Helinä-keiju käy vatkaamassa tekstin ilmavaksi ja hyväntuoksuiseksi, kunnes Paska-keiju saastuttaa sen uudelleen. Olen varma, etten pysty lukemaan tekstiä painettuna, sillä enhän voi tietää sattuuko sillä olemaan hyvä vai paha päivä.
Pahoja päiviä on enemmän kuin hyviä. Kirjalla on kuitenkin jo ISBN-numero.
Toinen loman jälkeinen työpäivä: sähköpostit, koulutusanomukset ja käsiteltävät lähetteet kasautuvat ylitsepääsemättömiksi vuoriksi.
Sivarimme oli leiponut kaurakeksejä. Keksit olivat valtavia, maukkaita ja takertuivat toisiinsa tiukasti kuin ne olisi liimattu yhteen superliimalla. Irroittelimme leivonnaisia toisistaan ja puolitimme kahvin kanssa sopiviksi herkkupaloiksi. Sanoimme yhteen ääneen "Sivari on niin sympaattinen".
Nuori mies: leivo jotain rasvaista ja makeaa niin saat epäonnistuneiden diettien riuduttaman naisvaltaisen hoitohenkilökunnan syömään kädestäsi ja suutelemaan jalkojasi.
1 kommentti:
Mahtavaa, pakko ottaa Paska-keiju -termi omaankin käyttöön.
Lähetä kommentti