Luin viestin uudestaan ja siinä lukikin " tästä tulee tosi kiva kirja" ja "mainio uusi versio".
Tein viimeisimmät suuremmat korjaukset pari viikkoa sitten ja kun sain tekstin taas uudelleen eteeni, luulin kustannustoimittajan muuttaneen jotenkin tekstiäni mitään ilmoittamatta. Kaivoin tiedostoista oman viimeisen versioni ja huomasin kirjoittaneeni kaiken ihan itse.
Olen todella kyllästynyt tekstiin. En halua nähdä sitä enää koskaan. Näkemiin ja kiitos. Suhteemme on lopussa. Olemme kasvanee erillemme vaikka nukumme vielä samassa makuuhuoneessa: sinä lipaston päällä ja minä sängyssä.
4 kommenttia:
Valmista on siis!
Seuraava jännittävä hetki on, kun kirjasi "syntyy uudelleen" lukijoiden kokemuksina.
On varmaan kutkuttavaa odottaa.
Mä veikkaan että on aika jättää kirja eikä lukea sitä enää koskaan.
Kun aikoinani luin vuoden-kaksi vanhoja blogikirjoituksiani niin hävetti niin että teki mieli kaivautua patjan alle. Kamalaa p*skaa. :DDD
Jännittäähän se vastaanotto, vaikka tuskin se mitään suunnatonta huomiota saa. Marjatta: poikasi taitaa olla kirjailija, pitääkin lukea hänen kirjansa, kunhan tässä ehdin.
Juu on. Minun on vain pitänyt olla ihan hiljaa, jäävinä. Ensimmäinen pieni novellikokoelma on minun suosikkini. Syksyllä ilmestyvä romaani on suuri arvoitus vastaanottonsa suhteen, siis sama tilanne kuin sinulla!
Lähetä kommentti