Kehittelin eilen illalla megalomaanisen lomanloppumisstressin. Hyperventilloin ja tutisin. Pakkasin kassin ja tein eväitä. Viikkasin vaatteeni valmiiksi sängyn viereen. Kääntyilin sängyssäni niin, että aluslakana oli aamulla rutussa.
Huomasin, että olin kevytmielisesti lakannut kynteni vaikka kynsilakanpoistoaine oli loppu. Kynsilakka on huikentelevaisuuden ilmaus ja sen käyttö on hygieniamääräysten vastaista. Ryntäsin Lidliin ja ostin pullollisen edullista asetonia sisältävää nestettä.
Työhuoneeni seinälle oli lomani aikana ripustettu taidenäyttelyjuliste, jonka ostin kolme vuotta sitten ja jonka kehyksiä olemme hartaasti odottaneet. Julisteessa lehmät märehtivät pellolla ja taivas on punainen. Lehmien taustalla seisoo virkamies salkkuaan apeasti riiputtaen. Julisteessa lukee "Kesän kaipuu".
Ensimmäinen puolituntinen kului perinteisesti potilastietojärjestelmän kanssa taistellessa, sillä se oli minulta kysymättä päättänyt olla enää päästämättä minua ohjelmaan, jota ilman ei voi tehdä mitään. Ei yhtään mitään. Help deskin nuori mies teki puoli tuntia töitä ennenkuin pääsin ohjelmaan. Korttini numero oli nyt jostain syystä toinen kuin korttini numero on. Pin-koodi oli entinen. Kortti toimi vielä kaksi viikkoa sitten. No toimihan se lopulta nytkin. Help deskin nörtit ovat luultavammin tyytyväisiä siihen, etteivät heidän asiakkaansa sijaitse lyömäetäisyydellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti