Julkaisen taas tässä lyyrisen eteeristä tuotantoani. Jos joku luvatta lainaa niin laitan mafian miehet perään. Viitalaiset halusivat tähän välttämättä homoeroottisen lopun, joten tästä saatte.
Arto
Arto kirjoitti ylioppilaaksi 1985. Arto seurusteli Liisan kanssa, mutta pelkäsi saaneensa Mirjalta sukupuolitaudin. Mirja oli sellainen eläväinen tyttö. Arto ja Mirja olivat melkoisessa humalassa kun Arto hairahtui. Jälkeenpäin Arto kärsi kamalista tunnonvaivoista ja kävi terveyskeskuksessa otattamassa kaikki mahdolliset testit. Mitään ei löytynyt. Arto oli niin huojentunut, että kysyi Liisalta menisikö tämä kihloihin. Liisa suostui ja he ostivat halvat kihlasormukset.
Arton elämä oli niin sekaisin, ettei hän jaksanut paljon tulevaisuutta pohtia. Kauppakorkeaan Vaasaan pääsi papereilla ja niin Arto aloitti opiskelut tavoitteenaan kauppatieteiden kandidaatin tutkinto. Liisa lähti samaan kaupunkiin opiskelemaan luokanopettajaksi. Arto ja Liisa asuivat opiskelija-asuntolassa, jonka Liisa laittoi oikein kodikkaaksi.
Arto opiskeli ahkerasti, ei häntä kuitenkaan ala suuremmin kiinnostanut. Arton suvussa kaikki miehet tekivät töitä käsillään. Kauppatieteet tuntuivat joutavilta, eihän siellä opeteltu korjaamaan tai rakentamaan mitään. Arton takaraivossa painoi kuitenkin oma huonous ja holtittomuus ja niinpä Arto päätti valmistua ja hankkia kunnollisen ammatin ja näin hyvittää Liisalle petturuutensa.
Valmistuttuaan he muuttivat kotikaupunkiinsa. Artosta tuntui luonnolliselta kysyä töitä Firmasta. Hänestä tuli Concept Owner, parin vuoden kuluttua Senior Aplication Spesialist ja myöhemmin Community Manager for Social Media Operations. Liisa sai vakituisen työpaikan luokanopettajana. He saivat kaksi lasta Teemun ja Tainan. Arton työ ei ollut raskasta, pääasiassa tietokoneen näpyttelyä, mutta jostain syystä hän oli aina vain väsyneempi.
Onneksi heillä oli lopulta varaa ottaa lisää lainaa ja hankkia omakotitalo kaupungin ulkopuolelta. He suhasivat töihin kahdella autolla, Arton työpäivät venyivät pitkälle iltaan. Töistä tultua Arto värkkäili kaikenlaista autotallissa. Hän melkein asui siellä, sinne oli raahattu vanha sohva, jolla hän välillä otti torkut töistä palattuaan. Kylmähän sillä sohvalla oli joten Arto kuljetti autotalliin vanhan täkin. Välillä sitten Arto ei enää viitsinyt nousta sohvalta ja kävellä omaan petiinsä.
Eräänä marraskuisena päivänä Liisa kertoi, että oli rakastunut koulun vahtimestariin. Vahtimestari muutti Arton ja Liisan omakotitaloon. Elämä ei suuresti muuttunut. Arto ei enää koskaan kömpinyt omaan sänkyynsä vaan vietti yöt epämääräisessä horroksessa rispaantuneessa sinapinkeltaisessa sohvassaan.
Arto joutui työnsä puolesta Firman standille käsityömessuille. Se oli osa työpaikan pehmeämpää strategiaa. ”While you use your hands- use handsfree!”. Messuilla Arto näki sepän, joka kauppasi takomiaan metalliesineitä: kynttilänjalkoja, koristeavaimia, takkavälineitä ja metallisia ruusuja. Miehet ostivat niitä äitienpäivälahjoiksi. Arto katsoi lumoutuneena miehen pellavaista löysää asua ja tatuoituja käsivarsia. Solmio alkoi kiristää entistä enemmän.
Firma tehosti toimintaansa. Tarjottiin mahdollisuutta vapaaehtoisesti irtisanoutua. Tuolloin saisi vuoden palkan. Arto pohti asiaa muutaman yön sinapinkeltaisella sohvallaan ja päätti lähteä Firmasta. Liisa keskusteli puhelimessa ystävättäriensä kanssa Artosta, jota piti tasapainottomana. Avioero laitettiin vireille. Arto vuokrasi yksiön ja meni sepän luo oppisopimuskoulutukseen. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1985 Arto oli tyytyväinen. Hän takoi raudasta mitä kummallisimpia juttuja. Arto heitti puvut Pelastusarmeijan keräyslaatikkoon ja hankki pellavaiset kiristämättömät vaatteet. Ilma kulki oudon helposti solmion vuosia kiristämässä kurkussa.
Lopulta Arto hommasi alkeellisen mummonmökin, jota hiljalleen kunnosteli. Hän rupesi ensin sepän liikekumppaniksi ja lopulta seppä muutti Arton mökkiin. Arto ei ollut kiinnostunut messuilla ramppaamisesta, siihen sopi paremmin toinen seppä tatuoituine käsivarsineen ja poninhäntineen sekä silmänpilkkeineen. Arto ahersi pajassaan ja hoiti kotia messureissujen aikana. Käsivarret vahvistuivat ja uni maistui. Taloremontista ei tullut koskaan valmista, kaikki paikat pihaa myöten olivat täynnä kummallisia taottuja esineitä.
