Katsoin Teemalta hetken vuoden 1968 itsenäisyyspäivän juhlia. Vieraat kävelivät reippaassa tiukassa parijonossa kättelemään Urhoa ja Sylviä. Urho ei ottanut kenenkään käsiä käsiensä väliin, ei juuri puhunut, ei kallistellut päätään, tillottanut vierasta silmiin tai hymyillyt. Homma hoidettiin kuin mikä asiallinen työ tahansa. Muistan kuinka Sylvin kättelyurakkaa säälittiin, olihan hän hento, reumaa sairastava nainen. Kättely eteni rivakasti.
Nyt elämme yksilöllisyyden aikaa: kun presidenttipari kättelee yhtä paria, seuraava odottaa hienotunteisesti matkan päässä. Jälkeenpäin vieraat vielä poseeraavat kameroille. Tarja Halonen sanoo vieraille jotain yksilöllistä, ainakin sanoi FB-tutulleni, joka oli kutsuttu linnaan juhlimaan. Nainen teki kenties tyhmästi kun peesasi erästä valtakunnan kuvatuinta naista. Kamera jäi seuraamaan tuon naisen iltapukua ja FB-tuttuni vain vilahti kamerassa.
Olen lauantaina menossa ystävän väitöskaronkkaan. Pukukoodi on akateeminen juhla-asu. Musta, juhlapukukaupan alennusmyynnistä ostamani pitkä leninki näyttää muuttuneen eilisen jälkeen köyhäksi ja tylsäksi. Sitä ei muotikommentaattori viitsisi edes vilkaista.Olin vielä äskettäin tyytyväinen asuuni ja se on edelleen se sama mekko. Toisaalta onneksi minun ei tarvitse esiintyä Angry Bird rinnuksissa.
Isäni mielestä ne, jotka eivät sytyttäneet ikkunalle kahta kynttilää, olivat kiistatta kommunisteja. En tiedä mitä sellaiset epäisänmaalliset kansalaiset nyt ovat. Isä viritteli aina huolellisesti kynttilät kaikkiin ikkunoihin. Liekkien tuli asettua samalle korkeudelle. Kynttilät sytytettiin tasan kello kuusi.
Istun sohvalla ja väijyn soittoa. Takapäivystän.
2 kommenttia:
Kynttilöitähän on pidetty ikkunoilla ennen tsaariperheen kunniaksi, sitä ennen ruotsin kuninkaallisten kunniaksi. Isänmaallinen (ei sisällä kommunisteja) merkitys taisi tulla voimiinsa vasta maailmansotien välissä.
Olen kuullut, että virolaisetkin juhlivat itsenäisyyttään ikkunaan asetetuilla kynttilöillä. Neuvostoaikaan sitä ei kuulemma saanut tehdä.
Lähetä kommentti