Ensiksi: minua oksettaa. Söin mutakakkua. Lyön katuvaisena heikkoa luonnettani kumivasaralla päähän: töms, töms. Kakku oli niin makeaa, että minua oksettaa. Se on minulle oikein. Ensimmäinen haarukallinen oli taivaallista. Pala kakkua putosi kahvilan lattialle, vilkuilin sivuilleni ja kippasin himoitsemani herkun takaisin lautaselleni. Lopussa hieroin tarkkaan viimeiset muruset haarukalla lautaselta ahneeseen suuhuni.
Varoitus: sisältää lisää valitusta. Aamulla polkupyörä oli kankea kuin lihasreumaa poteva mummo. Villatakki takertui reisiin, ja kun yritin irroitella sitä, kuului sähinää. Villavaate kiinnityi oitis takaisin alustaansa. Työpaikan metallisesta pukukaapista sain sähköiskun, joka kirpaisi kädestä varpaisiin ja päälakeen saakka.
Kysymys: Koska tulee kesä?
Vastaus: Ei koskaan.
5 kommenttia:
Ajattele: enää kuukausi, ja päivä on jo selvästi pidempi! Linnut laulavat aamuisin, maassa on jo - melkein - paljaita paikkoja jne.
Se on lyhyt aika!
Hih, voin kuvitella tuon mutakakkukohtauksen :D Ja samalla tunnustan, että rakastan mutakakkua jos se on onnistunutta enkä lainkaan hidastele, jos tarjotaan toista ja kolmatta palaa...
Kesä tulee ihan kohta. Ensin vain pitää hieman jäähdytellä.
Kakku on just siks niin makeeta, et siit tulee huono olo. Ainaki mulle jos pikkasenki liikaa syö.
Lähetä kommentti