Vessanpyttyni imee kaiken sisäänsä: tarrapapiljotit, yövoiteet, hiusharjat, alushousut ja Burana-purkit. Pelastan tarvikkeita pytyn ahneesta nielusta.
Kävin eilen "Punnitse ja Säästä"- kaupassa. Teki mieli lakuja. Sieltä niitä saa kaikkein vaivattomimmin. Huomasin tarvitsevani pyykinpesuainetta. Arvelin, että pääsisin vähimmällä vaivalla hankkimalla kyseisen nesteen samasta paikasta kuin lakut. Aine oli kovin hinnakasta, mutta niin ekologista ja kotimaista. Pesuaine tuoksuu eukalyptukselle, joten kylppärini tuo tällä hetkellä mieleen kurkkupastillin. Olen pian elävä Euca Menthol, mummon valkoinen neliskanttinen makeinen sinivalkoisessa pussissa.
Hankin eilen uusimman Knausgårdin (Taisteluni neljäs kirja). Minua kiinnostaa miehen kirjailijaksi kehittyminen. En tiedä kertooko tämä siitä.
Antiaikalainen-blogissa on keskusteltu kirjallisuusblogeista. Blogia pitää kirjailija Tommi Melender ja minusta on ollut ilo lukea hänen tekstejään. Keskustelu sai alkunsa Juha Seppälän kirjasta poimitusta sitaatista, jossa kirjabloggaajien piirejä verrataan Tupperware-kutsuihin. En pidä varsinaista kirjallisuusblogia, enkä missään nimessä kuulu piireihin. Jollain tavalla sitaatti kuvaa oikeaa korkeakirjallista hiekkalaatikkoa. Sitaatti on mielestäni kohdistettu samanmielisille kirjailijoille. Naiset blogeissaan puuhastelevat, kun miehet lukevat vaikeita korkealentoisia kirjoja, eivät suinkaan viihtyäkseen vaan kehittääkseen itseään. Kriitikot paneutuvat kirjoihin huolella. Bloggarit lukevat kirjoja kirjamaratoneissa ja huitaisevat ajatuksensa kaikkien luettavaksi. Eihän sellainen sovi. Tässä kuitenkin unohtuu se, että kirjailijat tarvitsevat lukijoita ja naiset ostavat kirjoja (myös miehille lahjaksi) ja toiset jopa vaivautuvat kirjoittamaan niistä.
Tavallaan ymmärrän tietyn ylimielisyyden. Minäkin olen ylpeä omasta ammatistani ja pidän muiden tietämystä lääketieteestä pinnallisena. Nyt sitten amatöörijoukko saa ilmaisia uutuuskirjoja, käyskentelee kustantamojen tilaisuuksissa ja kirjoittaa kirjoista mitä lystää, ilman minkäänlaista kirjallisuuden yliopistotason tutkintoa. Eihän se sovi ja mihin se johtaa. Koko ala keventyy. Kukaan ei enää julkaise oikeanlaisia kirjoja, niitä joita kehtaa yliopistopohjalta lukea.
12 kommenttia:
Niin, itse olen jo oppinut hyväksymään nämä kaiken kirjavat maalaisjärjellä muotoutuneet "lääkärit ja terapeutit"...siis kouluja käymättömät tyhjänpuhujat, mutta taiteen murhaaminen pilipalikivakivahöpötyksillä kaihertaa...tai ei se mitään, mutta kun taiteessa on se sisäinen todellisuus ja symboliikka ja ennen kaikkea aistimellisuus ns. portti tiedostamattomaan. Ja kyllä minä sen tiedän, että helpommalla pääsisi jos vain jaarittelisi samaa kuin muutkin. Tuo virkattumies toi minulle mieleeni akkavallan ja Kalevalan Väinämöisen katoamisen, missä on miehen sielu ja karhun syvyys sekä voima nykyaikana? Näkkileipälattia kuvasti minulle laveaa tietä, kehdosta hautaan ja kuinka haurasta on ihmisen taival; mureneva maa jalkojen alla; maaemo vähäisin rakkauksin ynm. Surrealismi pyrkii vapaalla assosiaatiolla kokemaan ihmisyyttä; salattua meissä. Ajattelen, että taide on portti pyhään, ihmisen sisimpään. Ja toki tälle kaikelle saa nauraa. Dostojevski kertoo kirjoissaan juuri tästä pyhästä ja salatusta.
MurMur
Irtaimiston poimiminen pöntöstä vähenee radikaalisti, kun kannen laittaa käytön jälkeen kiinni.
Hyvä vinkki!
Pelkään vähän lukea kirjallisuusblogeja, mutta pelkään myös kirja-arvosteluja; nykyisin uskallan lukea ne vasta kirjan jälkeen, vaikka useinkin olen monessa asiassa samaa mieltä arvostelijan kanssa.
Vessanpytyn vetovoima on outo, samoin suhde voileivän voipuolen ja maan välillä. Aikuisemmiten ei pudottele leipiä yhtä usein kuin ennen - ehkä se johtuu siitä että syö istuen pöydän vieressä eikä juosten portaissa.
Näin se on näkyleipä. Olen itse paremmin perillä kahdesta asiakokonaisuudesta, ammattiini ja harrastuksiini liittyvästä. ja on aivan täysin käsittämätöntä miten pinnallinen, tietämätön ja vääristynyt, jopa vääristyneen pilkallinen on yleisesti mediassa näkyvä mieli näistä asioista.
Voin kuvitella millainen on siten oma tuntemukseni muista asioista joista en todella tiedä, esim lääketieteestä... siksi en koetakaan mestaroida alueilla mitä en niin tunne...
Kirja-arvosteluista saa välillä hyviä lukuvinkkejä.
Ammatti kuin ammatti niin maallikoiden hullut väitteet ärsyttävät. Isäni on meteorologi ja hän jaksaa aina ärsyyntyä kun puhutaan ilman lämpötilasta auringossa ja varjossa (se on nimittäin molemmissa sama) tai kaikenlaisista sammakonkudusta ennustajista.
Poliisiminua välillä ärsyttää iltapäivälehdissä ja ihmisten keskuudessa käytettävät typerät termit poliisin tekemistä rynnäköistä/etsinnöistä kuten "kypärin ja luotiliivein raskailla aseilla varustetut poliisit". Raportoidut asiat liittyvät yksistään työturvallisuusseikkoihin eikä sen takia, että olisi "näyttävää". Se luotiliivikin kuuluu jokaisen poliisin vakiovarustuksiin, nk. näkyvä liivi on taktinen liivi joka tuo lisäsuojaa. Niin, ne siis ärsyttävät, jos niistä jaksaisi ärsyyntyä.
Eihän lääkäreistäkään kerrota "stetoskoopilla varustettu lääkäri tutkii potilasta" tai "jakoavaimin ja työkaluin varustettu putkimies korjasi vessanpöntön vuodon".
Saksin varustettu kampaaja leikkaa hiukset.
Kirjoissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa ärsyttävät lääketiedettä koskevat virheet. Poliisi varmaan kokee samaa.
Pähkinäaddiktina iloitsin alakertaan avatusta Punnitse ja säästä -kaupasta. Kunnes ymmärsin verrata pähkinöiden hintoja vastapäisen marketin hintoihin. Se siitä säästämisestä.
Ei ne tosiaankaan ole halpoja. Halvimmat saa Lidlistä.
Ja sitten on vielä tämä dilemma: http://yle.fi/uutiset/punnitse__saasta_-ketju_laajentuu_kulisseissa_kiistellaan_sopimusasioista/7355492
Monissa kaupungeissa on PS:stä irtautuneita pikkuliikkeitä, itse ostan mielummin niistä, jos vain valikoimaa riittää.
Olen vähän ihmetellyt kun lähelleni on tullut peräti kaksi liikettä. Onko molemmille riittävästi asiakkaita.
Lähetä kommentti