sunnuntai 10. elokuuta 2014

Venuksen vaiheet

Kävin eilen viettämässä kirjoitusystävän syntymäpäiviä. Juhliin osallistui sata vierasta. Meille tarjottiin ruokaa ja myöhemmin vielä iltapalaa. Juotavaakin oli riittävästi. Syntymäpäiväsankari ja hänen miehensä olivat molemmat leskiä tavatessaan. Heidän rakkaustarinansa on ihanan romattinen ja ilman muuta kertomisen arvoinen. En kerro kuitenkaan.

Olen viihdyttänyt itseäni selailemalla työväenopiston syksyn kurssitarjontaa. Se ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Tarjolla on aarrekarttaa, Fengshuin perusteita, Keltti- ja pakanajuhlat syksystä talveen kurssia ja tietysti taas kerran voimaeläimet kurssi. Lähtisinkö vihdoin tekemään harjoituksia oman voimaeläimeni löytämiseksi. Johtuvatko kaikki ongelmani voimaeläimen puutteesta? Opistossa olisi mahdollista opiskella facebookin käyttöäkin. Toisaalta miten pinnallisia ovatkaan tietoni Suomen ja Karjalan suurista järvistä. Perhesuhteiden astrologia tai Venuksen vaiheet olisivat varmasti hyödyllisiä.  Chakrojen liika- ja vajaatoiminnastakaan en tiedä mitään.

Jos haluaa vihdoinkin oppia venyttämään meridiaanejaan, on oltava juuri oikealla hetkellä tietokoneen ääressä ilmoittautumassa. Olisi todella hauska nähdä minkälaiset ihmiset osallistuvat voimaeläimet kurssille. Se porukka ei todennäköisesti ole ihan kaikkein rationaalisinta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta se ilahduttaa, että kurssitarjonta todistaa, ettei meillä vielä pahakaan lama ole, kun noihin riittää veroeuroja.

Anonyymi kirjoitti...

Viisautta ja tunteiden syvyyttä ei aina voi oppia eikä tavoittaa, ne jotka tähän pystyvät ovat hyvin, hyvin onnekksita. Jopa tiedostamattoman taitajatkin voivat olla kaukana tunteiden kauneudesta, mutta runoilijat ja taiteilijat asuvat tässä totuudessa. Valitettavsti ruonoilijaksi/taiteilijaksi ei voi opiskella...
MurMur

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kävin vuosia sitten meridiaanivenytyskurssin! Jessus, että notkistuinkin nopsaan - ja sitten ne liikkeet vaan jäivät tekemättä ja kankeus iski...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Eivät ole rahat vielä todistetusti lopussa. Muistelen, että työväenopistot olivat aikoinaan lähes ilmaisia, nyt kuitenkin kursseista kerätään jonkin verran maksua.