Osallistuin kokoukseen, kävin Akateemisessa kirjakaupassa ja tapasin tyttäreni. Paluumatkalla IC-junan loosin lämpötila oli 34 C. "Tätä sitten tammikuun pakkasessa muistellaan" sanoi toinen matkustaja. Olen kyllästynyt pakkasargumenttiin. Kuumuudesta ei saa valittaa, sillä sen vaihtoehto on hyytävä kylmyys. Kylmyyteen on Suomessa varauduttu paremmin kuin helteeseen. Puhaltimet syöksivät kuumaa ilmaa täydellä teholla. Tuntui kuin olisi istunut kokovartalohiustenkuivaajassa.
Hakeuduin ahkerana tyttönä klo 22 ohjelmatelttaan kuuntelemaan Aulikki Oksasta, Vuokko Hovattaa ja Zarkus Poussaa. Aulikki Oksanen herätti tamperelaisissa samanlaista legendagloriaa kuin Kirsi Kunnas. Olimme ilahtuneita siitä, että hän oli elossa ja taputimme runoilijalle innoissamme. Nainen näytti varsin hyväkuntoiselta, sillä sitähän 70-vuotiaat naiset nykyään ovat. Tuure Kilpeläinen oli säveltänyt suurimman osan lauletuista runoista, eivätkä ne kolahtaneet minulle samassa määrin kuin Kerkko Koskisen "Korintin ruusut". Vasta encore "Sinua, sinua rakastan" Vuokko Hovatan hienona tulkintana itketti.
Kuva on napattu Tampereen teatterikesän kuvapankista ja sen on ottanut Liisa Valonen.
2 kommenttia:
Kulttuuripitoinen päiväsi on todella ollut. Atskin näyttelyssä minäkin piipahdin, mutta, pakko sanoa.. HELLE lannisti. Kun on ikää, ja terveys sellainen kun on sille joka kurkottelee jo iässä 80 kymppiä.. niin ei jaksa! Näin vain puolet näyttelystä, uuvahdin kesken :-(
Hieno näyttely ja paljon oppi silläkin reissulla.
Kävin näyttelyssä aamulla varhain, jolloin ei ollut vielä ihan niin kuuma. Olin lukenut Tuula Karjalaisen Tove Jansson elämänkerran etukäteen, joka helpotti näyttelyyn tutustumista.
Lähetä kommentti