Ikävä kyllä luin netistä museon aukioloajan väärin, joten olin paikalla tuntia liian aikaisin. Onneksi pihapiirissä sijaitsi viehättävä kahvila, jossa saatoin kuluttaa aikaani, nauttia leivonnaisista ja kahvista.
Näyttelyssä törmäsin virkattuun mieheen. Olen nähnyt vaikka mitä virkattua, mutta kun miehen flanelliruutupaitakin oli lähempää katsottuna virkattu villalangasta.
Samaan aikaan näyttelyyn sattui minua iäkkäämpi rouva, joka ei ollut lukenut Hesarin juttua, eikä tiennyt, että "näkkileipäinstallaatio sopi hienosti kartanomiljööseen, eikä kuitenkaan käsittele ruokaa vaan materiaalia". Nainen ihmetteli millä taitelija elää. "Apurahoilla"minä vastasin, "taiteilijat ovat köyhiä" lisäsin varmuuden vuoksi. En oikeasti edes tiedä ovatko näkkileipähuoneen tekijät (Emma Rönnholm ja Salla Vapaavuori) saaneet apurahoja. On muuten hauska kävellä näkkileipälattialla.
Timo Wrightin lyhytelokuvassa mies istuu ilmeettömänä kalliita herkkuja notkuvan ruokapöydän ääressä, samalla kun ruoat homehtuvat ja kärpäset syövät herkut. Esillä oli myös Karoliina Paatoksen cowboy-aiheisia valokuvia ja kaikenlaista muuta.
Vuorotteluvapaasopimus on allekirjoitettu, sijainen on ilmoittautunut työttömäksi ja hänelle on kirjoitettu työsopimus. En tällä hetkellä keksi syytä miksi vuorotteluvapaa ei toteutuisi 25.8 lähtien. Toisaalta enköhän minä ensi yönä jonkun syyn keksi.
12 kommenttia:
Tiedätkö, maailma ilman Chagalia, Tarkovskia ynm. olisi kurja paikka. Ilman taidetta (elokuvia, musiikkia, kirjallisuutta...) en kykenisi ymmärtämään elämää... ...Ja onhan se sielutonta arvottaa kaikki rahassa, mutta ilman tunteiden syvyyttä ei kai toisinkaan voi asioita kokea? No meitä on moneksi, surullista kyllä.
MurMur
Hetken harkittuani lisään vielä, että sisäinen maailma, mielikuvitus, luovuus ja leikki ovat minusta tärkeitä ihmisyydessä sekä ihmisessä...se on rikkautta.
MurMur
MurMur kirjoittaa taas aivan eri asiasta kuin bloginpitäjä.
Niin teen, mutta ehkä se avartaa mielen perspektiivejä tai vaikkapa hoksottimia. Tai ehkäpä kirjoitan juuri siitä mistä bloginpitäjäkin...
MurMur
Sinun tyylisi vaan tuntuu siltä kuin "ojentaisit" bloginpitäjää ja siksi se ei tunnu kovin mukavalta näin vakkarilukijana.
Kovastipa uskot itseesi, jos uskot avaavasi näköaloja! :) Eiköhän jokaisen mielen avaruus ole ihan hänen omissa käsissään.
Komppaan anonyymia (¬ murmur). Jos haluaa valistaa muita, voi alkaa pitää omaa blogia sitä kaipaaville.
Virkattuihin juttuihin (mm. paistettu kananmuna) muistan törmänneeni joskus, ehkä Mäntässä. Jännällä tavalla hämmentävä kokemus. Jään aina miettimään...
Nimim. tällä kertaa totaalisen anonyymi saunaihon lukija
Kiitän anonyymeja. Toistaiseksi sana on vapaa. Tuo virkkausjuttu ensimmäisellä kerralla nähtynä virkistävä, nyt jo hieman kulunut. Huomasin muuten, että ruutupaita olikin neulottu.
Totta, en siis aina kuulu ns. saman mielisiin lahkolaisiin...no kammoksun fundamentalismia ajattelussakin...:) Taide on taiteilijalle pyhäpaikka, paratiisi ja sinne ei pääse ilman aistimellisuutta ja mielikuvitusta...raha ja järki kuuluvat kapitalismiin eikä matka kauneuteen silloin kyllä onnistu. Mutta vaikka taide jäisikin vain katsomiseksi ei se haittaa...maailmassa on hyvä olla taidetta...se taitaa olla jopa elinehto ihmisyydelle ns. tuntevalle ihmiselle.
MurMur
Vierastan tuota taiteen ylenmääräistä ylentämistä. Ne taiteilijat (no kirjailijat) jotka tunnen rämpivät samanlaisissa arkisissa jutuissa kuin minäkin, mutta haluavat silti kirjoittaa.
Olen samaa mieltä siitä, että ilman taidetta maailma olisi sietämätön paikka.
Ok...olisiko kyse nyt kuitenkin enempi sinun tunteistasi ja kokemuksistasi kuin minusta...ihmiset ovat erilaisia ja minä koen taiteen tällä tavoin syvästi...minä olen tavallinen ihminen minuna...subjektina...en suostu objektiksi!
MurMur
Kiitos muistutuksesta, tämä Haiharan näyttely pitää nähdä ennen kauden loppua! Muuten tykkään, että blogisi on yksi harvoja siedettäviä arjesta kertovia sellaisia. Kiitos kun jaksat uida vastavirtaan lifestyle-höpöhöpövuodatusten virrassa!
Lähetä kommentti