Olen lomalla, joten päädyin päiväelokuviin. Katsoin Jafar Panafin elokuvan Taxi Teheran. Se näytettiin puolilta päivin Finnkinon suurimmassa salissa. Olin elokuvan ainoa katsoja. Mitäköhän Panafi olisi tuuminut, jos olisi nähnyt. On absurdia katsoa taksissa filmattua elokuvaa yksin keskellä valtavaa katsomoa.
Nyt-liitteen arvostelu on otsikoitu "Yhteen taksiin mahtuu koko maailma". Ohjaaja ajaa taksia, johon tunkee milloin minkäkinlaisia asiakkaita. Pitkään mukana matkustaa hurmaava sukulaistyttö, reipas koululainen isoine keltaisine reppuineen, Angry Birds vihkoineen ja kameroineen. Sanavalmiilla tytöllä on päässään musta huivi ja yllään harmaa nilkkoihin ulottuva koulupuku. Tyttö filmaa elokuvaa koulua varten. Ohjeiden mukaan filmissä hyvillä ihmisillä pitää olla islamilaiset nimet, heidän kaulassaan ei saa roikkua kravattia, elokuva ei saa olla inhorealistinen jne.
Taxi Teheranin jälkeen tajuaa ylettömän vapauden, josta saamme nauttia. Voimme katsoa ihan laillisesti Woody Allenin elokuvia eikä maassamme teloiteta ketään muille opetukseksi.
Taxi Teheran on lopulta kaikesta huolimatta positiivinen ja humoristinen elokuva. Ohjaajalta on kotimaassaan kielletty elokuvien ja käsikirjoitusten teko 20 vuodeksi, mutta ei se estä häntä työskentelemästä. Elokuvasta käy ilmi, että maassa on yksi virallinen totuus sekä ihmisiä, jotka elävät ihan elämisen arvoista elämää sen puristuksessa.
4 kommenttia:
Isannan pitaisi ehka kanssa tehda taksistaan elokuva. Aika varikasta ja monenlaista porukkaa hanenkin kyydissaan liikkuu.
Onneksi meillä on Niagara! :) Siellä ei koskaan tarvitse olla yksin.
Olenkin miettinyt mihin olet hävinnyt. Niagarassahan minäkin käyn, nyt vain aikataulu kävi paremmin näin.
En ole hävinnyt mihinkään, mutta jotenkin olen ollut saamaton.
Satuitko olemaan paikalla Niagarassa "Onnelliset" -leffan ennakkonäytöksessä? Tykkäsin kovasti. Ohjaajakin - niiiiin symppis nuorimies - oli paikalla.
Olen alkanut syödä tyroksiinia, kun ei se vajis vaan muilla keinoin tokene. Parissa kuukaudessa TSH on laskenut kahdestatoista viiteen, mutta en minä ainakaan vielä tunne oloani erityisen pirtsakaksi. Ehkäpä se siitä vielä tointuu.
Lähetä kommentti