Kävin kirjoituskurssilla, jossa kirjoitimme pieniä harjoituksia. Olin joukon vanhin ja ilman minua porukan keski-ikä olisi hädin tuskin kiivennyt yli kolmenkymmenen.
Kaunis ja tylsä:
Katson naisen huulia, jotka ovat kuin ruusun terälehdet. Kun nainen avaa suunsa paljastuvat virheettömät neliskanttiset hampaat, kuin dominopalat. Naisen silmissä on haalea katse.
"Kaunis ilma" se sanoo tai "Ihanaa kun on perjantai".
Nainen ei koskaan yllätä, naisen mielisanoja ovat ihana ja kaunis. Lauseissa on korkeintaan neljä kimeää sanaa.
Tekisi mieli kirota, mutta silloin nainen puhkeaa itkemään, enkä pääse naisen luo yöksi, joten vastaan
"Niinpä onkin kaunis ilma, toivottavasti huomenna ei sada".
Kaunis ja pelottava
Miehen nimi oli Urho, Kekkosen ja jäänsärkijän mukaan. Kukaan muu kolmikymppinen ei ollut Urho. Urho kantoi ylväästi nimensä ja puikeat lihaksensa.
Kun Urho nukkui silitin sen täydellisen muotoista kaljua ja hauista. Jos Urho sattui heräämään se pudisti käteni pois kuin roskan.
Urhon vartalo oli peräisin ojan kaivuusta, kottikärryjen työntämisestä ja metsätöistä. Miehen täydellisellä kaulalla riippui kultainen Suomen leijona, jota se ei koskaan riisunut, vaikka muuten mielellään riisuituikin.
Ruma ja tylsä
Mä leikin tänään Veetin kanssa. En haluais oikeasti olla sen kaa, kun se ei osaa puhua, sillä on kurahaalarit ja se pissaa housuunsa.
Jos Veetiä tönii se kellahtaa maahan, eikä nouse ylös vaan jää siihen makaamaan, kunnes Veetin äiti hakee sen kotiin.
Välillä me otetaan Veeti mukaan leikkiin ja se saa olla lyhtypylväs, minä olen saksanpaimenkoira ja Elias mäyräkoira.
Sitä leikkiä me ei viitsitä leikkiä kovin pitkään.
10 kommenttia:
Ihania. Tykkäsin kaikista.
Me too! :)
Voi Veetiä - perheen pienimmän osa.
Olet taitava kirjoittaja! Vain muutama lause ja maailma avautuu...
Mainioita oivalluksia, täytyy myöntää. Iso kuva tiivissä paketissa.
Kiitoksia.
Hyvinhän sulta tekstiä irtoaa, se on tosin ollut tiedossa jo pitkään. :)
Tästä tykkäsin tosi paljon ja näitä lisää kiitos!
Olikohan teillä Petri Tamminen ohjaajana, kun nuo tarinat muistuttavat lyhyessä iskevyydessään Tammisen novelleja kokoelmasta Elämiä? Tosi kivoja ovat minunkin mielestäni, tai ehkä kiva ei sovi tuohon viimeiseen.
Ei ollut Petri Tamminen.
Pidän kovin juuri siitä Elämiä kirjasta. Luin vasta sen jälkeen kun joku vertasi juttujani Petri Tammisen mainioihin tarinoihin (en kuvittele yltäväni samalle tasolle, mutta kiva kun häneen verrataan).
Lähetä kommentti