keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevät

Pienen klinikkamme kaksi lääkäriä oli tänään kotona sairastamassa ja yksi sairaana työssä (huomenna kotona). Poliklinikkatyössä lääkärin sairastuminen tarkoittaa kiivasta soittelua potilaille ennen kuin he ehtivät lähteä kotoa.

Olin joskus töissä Jyväskylässä ja matkustin linja-autolla Ouluun. Ajoimme Kivijärven kautta. Paikkakunta tuntui olevan maan äärissä.  Sinne päästäkseen piti ohittaa monta peltoa, järveä, K-kauppaa ja tienvarsipusikkoa. Tajusin siinä keskellä ei mitään, että täältähän tulee meille potilaita. He siis ajavat 125 km päästäkseen vastaanotolleni! Heidän pitää ajaa takaisinkin, joten se tekee yhteensä 250 km. Hämmästyttävä oivallus.

Kävin S:n kanssa lenkillä. Uskalsimme kävellä latu-uraa pitkin, sillä lumen alta pilkisti paikoitellen hiekkainen maa. Kaamosväsymys vaihtuu vähitellen kevätvetämättömyydeksi. Kelmeä iho saa väriä ja ihmiset uskaltautuvat kulkemaan käsi kädessä. Talvivaatteet  muuttuvat painaviksi ja väärän värisiksi. Ikkunalasit likaantuvat harmaaraitaisiksi. Huonekaluja peittää taas herkkä pöly. Linnut kommunikoivat aamuisin. Voisin vaikka vaihtaa kesäpolkupyörään jos takarengas ei olisi rikki.

Ei kommentteja: