Unohdin puhelimen töihin ja olen varma, että juuri tänään elämäni mies soittaa minulle (hän ei soita enää uudestaan), minulle tarjotaan kolumnistin paikkaa Imagessa ja voitan Ikaalisten matkatoimiston Tallinnan risteilyn.
Todennäköisimmin äitini sattuu soittamaan tänään. Hän on varma, että olen joutunut sairaalan teho-osastolle, jos en vastaa puhelimeen.
Miksi tuollainen pieni vemapain on niin välttämätön, että ilman sen tuomaa turvaa ahdistaa? Jos saan yöllä aivoinfarktin, niin mitä teen? Lähetän hätäkeskukseen sähköpostia?
Huomasin tänään, että laitan sähköpostin loppuun "Ystävällisin terveisin, Heidi" silloin kun viestin saaja on vieras ja haluan lieventää viestin moittivaa luonnetta. Muussa tapauksessa kirjoitan lyhyesti T. Heidi.
Tapaan ystävän Tampere-talolla klo 19.30. Toivottavasti hän ei ole laittanut minulle viestiä, ettei pääsekään paikalle.
1 kommentti:
Se Ikaalisten matkatoimiston Tallinnan risteily olis kuitenkin ollut sellainen, jossa ollaan 2 tuntia Tallinnassa räntäsateessa ja loppuaika notkutaan laivassa oksennuksia väistellen. Hyvä kun et voittanut.
Lähetä kommentti