Olen niin väsynyt, että kohta oksennan.
Tulin eilen kotiin vuorokauden pituiselta reissulta Leidenistä, jossa tutustuimme paikalliseen yliopistoklinikkaan. Kaikki tehtiin Leidenissä mielestämme väärin, sillä mehän olemme oikeassa ja he väärässä. Miten kummallisia tapoja hollantilaisilla onkaan.
Leidenin yliopistossa lääketieteen opinnot aloittaa vuosittain 300 opiskelijaa, joista sata lopettaa, eikä siis koskaan valmistu lääkäriksi. Meillä tehdään lääkäri vaikka ratapölkystä. Pääsykokeita ei Hollannissa ole vaan opiskelijat arvotaan nuorista, jotka ovat menestyneet hyvin loppukokeissa ja jotka haaveilevat lääkärin urasta.
Yliopistoklinikan lääkärit katsovat potilaita vain yhtenä aamupäivänä ja käyttävät muun ajan opettamiseen ja tutkimustoimintaan. Hoitajat tutkivat potilaat ja muusta huolehtivat erikoistuvat lääkärit. Naislääkärit tepastelevat poliklinikan käytävillä talvisaappaissa eivätkä Birkenstockeissa.
Näin Leidenissa hotellin, sairaalan poliklinikan, rautatieaseman, yhden ruokapaikan ja oivalliset vilkkaat pyörätiet. Sairaalan seinillä roikkui huomattavan paljon hyvää taidetta.
Lensin Helsingistä kotiin häkkyrällä, joka näytti pienisiipiseltä paksulta hyönteiseltä. Lentoemäntä pyysi kolmea vapaaehtoista matkustajaa siirtymään koneen etuosasta taakse, jotta kone saataisiin ilmaan. Minä suostuin, sillä ajattelin, että olisi mukavampi murskautua maahan koneen taka- kuin etuosassa. Lennon aikana lentoemännät joivat vettä, kävivät vuorotellen vessassa ja valittivat työvuorojaan.
1 kommentti:
Sinä se tykkäät matkustelemisesta lähes yhtä vähän kuin minä.
Erotuksella etten mä oo käynny ulukomailla.
Lähetä kommentti