Kirjaston lehtinurkkauksessa harmaahapsinen nainen luki Aku Ankkaa. Mietin "Miksi?" Toisaalta "Miksi ei?" Luettuaan riittävästi nainen keräsi kävelysauvansa ja poistui.
En omista kävelysauvoja. Kävin lenkkivaatteissa lähikaupassa ja nuori nainen huusi perääni "Jäikö teiltä nämä sauvat?" Olin hetken kauhuissani, toisaalta kyllähän nuoretkin (kai) sauvakävelevät.
Gloria-lehdessä kauniisti meikattu Merete Mazzarella kehuu 70-kymppisen elämää. Miten ihanaa onkaan rakastua kypsässä iässä ja katsella Mannerheimintien aamuruuhkaa ikkunasta aamutakki päällä. Mazzarella on jo pitkään pyydellyt "Antakaa paikka vanhalle naiselle". Enää kukaan ei kuulemma naura.
Töissä kollega kysyi julkaistaanko kirja salanimellä. Mitä iloa siitä sitten olisi, jos kukaan ei tietäsi kirjastani? Toisaalta hävettää. En ole kirjoittaessani ollenkaan miettinyt sitä, että potilaani, vanhempani ja työkaverini mahdollisesti lukevat tekstin. En ole edes allekirjoittanut kustannussopimusta ja pohdin tällaisia.
Huomenna menen valokuvaan (nettisivuja ja kustantamon lehteä varten). Olen tietysti nuhainen ja umpiväsynyt. Toivon, että kuvaa hieman photoshopattaisiin.
2 kommenttia:
Minä fotoshoppasin kirjaani jalkani, joissa oli hokkarit. Seisoin jäällä.
Rinta rottingilla nimi kirjan kanteen! :) On positiivista, että ihmisessä on monenlaisia puolia; ei se ole salailun paikka.
Lähetä kommentti