torstai 11. lokakuuta 2018

Hyvä Sara!

Sara Hildenin tarina köyhästä isättömästä tytöstä taidemesenaatiksi on pitkään kiehtonut minua. Nyt Anna Kortelainen on kirjoittanut naisesta paksun elämänkerran (teos on todella painava, en suosittele lukemaan illalla sängyssä, sillä jos kirja putoaa nenälle tulee pahaa jälkeä). Ehdin hankkia kirjan itselleni jo pari viikkoa sitten Sara Hildenin museolta. Tänään Anna Kortelainen puhui innostavasti (ja innostuneesti)  Hildenistä Teoksen kirjakaupassa. Kauppa oli niin täysi, että raivasimme myyntipöydältä kirjoja vähän sivuun, jotta saimme istua.

En ole "Hyvä Sara"-kirjaa vielä lukenut, mutta muutaman kerran tippa tuli silmään Anna Kortelaista kuunnellessa, kun mietin mistä lähtökohdista Hilden tuli ja minkälainen hänestä lopulta kehkeytyi. Kävin pyytämässä kirjailijalta signeerauksen ja kehuin, että hän esiintyi innostavasti, johon Kortelainen sanoi "Taisin innostua vähän liikaa".

Kortelaisen mukaan olisi odottanut, että tuon ajan vaatekaupalla rikastunut naisihminen olisi kalustanut kotinsa tyylihuonekaluilla ja ostanut seinille Edelfeltiä, mutta hänpä hankki moderneja huonekaluja ja nykytaidetta. Reipas ja fiksu nainen!

Sara Hilden piikoi teinityttönä Särkänniemen alueella, jonne sitten myöhemmin rakennettiin hieno museo, jonka seinässä lukee hänen oma nimensä. Museo on tamperelaisten pieni suuri aarre, jossa on tällä hetkelläkin Anj Smithin todella hieno näyttely.



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anna Kortelainen on ilmeisesti yleensäkin innostava ja innostunut luennoitsija. Yliopistolla hän on luennoinut taidehistoriaa. Meidän kuopus on tykännyt kovasti Kortelaisesta. Kortelainen vaikutuksesta oli tytärtämme alkanut kiinnostamaan naisen asema ja se näkyi myös hänen gradussaan.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Moni kirjoittaja karttaa esiintymistä, mutta Anna Kortelaiselle esiintyminen sopii hyvin. En jaksanut kirjoittaa tilaisuudesta paljonkaan, mutta olin sen jälkeen suorastaan täpinöissä.

sorvatar kirjoitti...

Olisipa ollut hienoa olla paikalla.

Merja kirjoitti...

Sara (Saara) Hildénistä kertovan dokumentin olen nähnyt kahdesti ja sekin on hieno, koskettava. Erityisesti loppu. Joskus ihmisen elämä on ihmeellisempi ja uskomattomampi kuin mikään uskottavaksi kirjoitettu fiktio. Saran oli. Ei ollut helppo ihmisenäkään, mutta miksi pitäisikään?