tiistai 9. lokakuuta 2018

Kansallisen kunnianhimon taso

Hain Ärrältä uuden passini. En uskaltanut katsoa kuvaani valokuvaamossa vaikka sitä nähtäväkseni tyrkytettiin, joten näin sen ensimmäistä kertaa passiini tiukasti liimattuna. Minulla on näemmä omituisen pitkulainen naama, korkea otsa ja lyhyt kaula. Ilmankos sellaiset hienot pitkät muotikorvakorut roikkuvat hartioillani.

Luin Hesarissa jutun naisesta, joka pyrki kehittämään itseään tiukan ohjelmoidusti. Illalla viimeisenä hän luki pätkän James Joycen Odysseusta, sillä se kuului hänen projektiinsa. Minulla on pientä taipumusta samaan suuntaan. Maanantaisin pyöräilen suoraan töistä työväenopiston jumppaan kehittämään syviä lihaksiani, kipaisen pikaisesti haukkaamassa jotain Sampolan kahvilassa ja suhaan sieltä Kavin elokuvanäytökseen Niagaraan katsomaan klassikkoelokuvia. Lähden kotoa aamulla klo 7 ja palaan klo 21. Ei haittaa, sillä minähän kehityn.

Eilinen elokuva oli varsin viihdyttävä, The Addams family. Minua miellytti elokuvan anarkistisuus. Perheen mustiin pukeutunut tytär Wednesdayn naama oli koko elokuvan ajan vakava kun yleensä lapsista tehdään söpöjä ja hymyileviä. Äiti kehotti ruokapöydässä lapsia leikkimään ruoalla. Vanhemmat eivät työskennelleet, mutta kääntyvän kirjahyllyn takaa löytyi kammio, josta haettiin tarvittaessa lisää valuuttaa. Perheen isä ja äiti olivat hullaantuneita toisiinsa. Eihän sellainen peli vetele.

Hesarissa haastateltiin poliitikkoja ilmastonmuutoksesta. Heiltä kysyttiin mm. Pitäisikö hakkuita vähentää? "Suosikkini "oli Halla-Aho vastaus: Perussuomalaisilla yleisenä linjauksena on se, että kansallisen kunnianhimon taso pitää suhteuttaa globaaleihin realiteetteihin. 

Tästä tuli tällainen sekava rutistus, sillä minulla on kiire lukemaan jotain sivistävää. Yritän samalla unohtaa passikuvani. Toisaalta ei pitäsi edes matkustaa mihinkään, ellei matkaa tee vaikka polkupyörällä.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

En edes yritä väittää, että tämä kehittäisi minua mitenkään, mutta maanantain kulku on seuraava: ajan aamulla maalta töihin (40 km), sieltä kotiin (120 km), nopea ruokailu, sitten lapsenlapsi futisharkkoihin, sillä välin kuntosalille, sitten lapsenlapsi harkoista kotiinsa ja toinen kyytiin ja parkouriin, odotellessa kauppareissu ja lopuksi lapsenlapsi kotiinsa. Lähden yösijalta klo 8 ja palaan klo 21. Kilometrejä suunnilleen 200. No myönnän : hauis on vähän kasvanut.

AilaKaarina kirjoitti...

Klassikkoelokuvat ♥. Tuon Addamsin perheen olen nähnyt vuosikymmeniä sitten. Oli kerrassaan upea. Aikoinaan kävin katsomassa klassikoita parhaimmillaan 100 vuodessa. Hieno harrastus.