Asukas X oli jälleen heittänyt roskapussinsa roskasäiliön viereen. Oli kuitenkin jaksanut singota Sokoksen muovikassiin pakatut jätteet roskiksia ympäröivän lauta-aidan ylitse, mutta kokenut roskasäiliön kannen nostamisen ylivoimaiseksi. Kuka sen sitten siirsi oikeaan paikkaan? Minä. Prkl.
Ystävä Helsingistä tuli käymään. Olin rautatieasemalla häntä vastassa ja ohjasin Tampereen kauneimpia katuja pitkin Sara Hildenin taidemuseoon, jossa on vielä sunnuntaihin saakka esillä Juhani Harrin hieno näyttely.
Taiteilija on asetellut puisiin lootiin lasin taakse kellojen koneistoja, purjelaivojen pienoismalleja, kauhtuneita mekkoja, simpukoita, hiekkaa, kirjoja ja paljon muuta. Esineitä, joita aika on kuluttanut. Mistä taiteilija on tiennyt, että nyt tämä on valmis? Vai onko miettinyt, että ehkä pistän vielä yhden simpukan tai perhosen ja siinä se sitten on.
Vain taideteoksen tekijä tietää, milloin on aika lopettaa. Milloin viimeinen sana, siveltimen veto tai nuotti on paikoillaan. Tai tietää jos tietää.
Ajoimme hissillä Näsinneulan ravintolaan myöhäiselle lounaalle, taivas oli pilvetön, lattia pyöri (pyörii ympäri kerran 45 minuutissa, ei mene pää sekaisin), maisema vaihtui ja olin ylpeä nykyisestä kotikaupungistani. Ruoka maistui herkulliselta, viini oli virkistävää ja palvelu ystävällistä, eikä hintakaan ollut laatuun nähden ihan mahdoton. Kaikki saavat ikkunapöydän.
Näsinneula on valittu vuoden 1970 betonirakenteeksi, jos ette sattuneet tietämään! Se jos mikä on riittävä syy vierailla yläilmoissa.
2 kommenttia:
Joissakin kerrostaloyhtiöissä on lukittu roskakatos, johon roskia viedäkseen täytyy siis olla talon avain. Esimerkiksi vanhuksen luona käyvä vieras saattaa hyvää hyvyyttään tarjoutua viemään pois haisevan roskapussin, mutta ei pääsekään roskakatoksen sisään, koska se on lukittu. Mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Viedä toisen roskat mukanaan? Käydä hakemassa avain vanhuksen asunnosta, jättää roskapussi oikeaan säiliöön ja viedä sitten avain vanhukselle takaisin? Moneltakohan semmoinen jumppa tulisi tehtyä?
Puijon tornissa oli jouluna tosi paljon kävijöitä, valokuvien ottaminen oli hankalaa, kun ei päässyt ylätasanteelle ja laseista heijastuivat sisätilan valot. Mutta itse maisemat ovat tietenkin Puijon ympärillä paljon upeammat kuin Tampereella. Metsäisten saarien kirjoma Kallavesi on ihan unelmaa katseltavaksi.
Meidän katokseemme pääsee ilman avainta. Olen tietysti käynyt monta kertaa Puijon tornissa, mutta kyllä Näsinneulastakin on hieno näkymä, ainakin niin hyvällä säällä.
Lähetä kommentti