2020 näyttää kivalta numerosarjalta, vähän samalta kuin 020202, josta voi kysyä ihmisten puhelinnumeroita, mutta jotenkin täyteläisemmältä (2.2.2020 tulee todennäköisesti olemaan suosittu avioitumispäivä).
Monet kirjoittavat ihmiset kärsivät/saavat nauttia synestiasta. Synestesiassa aistiärsyke antaa toisen aistin alaan kuuluvan aistimuksen. En ollut edes kuullut moisesta mahdollisuudesta ennen kuin keksin mennä kirjoituskursseille. Nyt saan kuulla miten keltainen numero kakkonen onkaan. Minulle kaksi on vain kaksi, se on numero, kaksi on enemmän kuin yksi, mutta vähemmän kuin kolme.
Luin tämän aamun Hesarista Petri Tammisen ja hänen poikansa Antti Röngän yhteishaastattelun. Kirjailijoiden sähköpostikirjeenvaihdosta on toimitettu kirja, jossa käsitellään kirjoittamista ja isän ja pojan suhdetta. En ole sitä vielä lukenut, mutta kuulosti kiinnostavalta.
Petri Tamminen kertoo haastattelussa, että hän luuli, että hänen poikansa olisi samanlainen kuin hän, oletti jopa pojan ongelmien olevan yhtäläisiä. Minä luulin tyttäreni olevan kaksoiskappaleeni. Muistan elävästi sen hetken, kun tajusin ettei niin olekaan. Minulla ei ole enää tytärtä vaan kaksi poikaa ja hyväksyn sen täysin. Monesti olen miettinyt, että kyllä hän on kuitenkin sama ihminen, mutta ei hän kuitenkaan ole. Hän vaikuttaa tyytyväisemmältä, määrätietoisemmalta ja varmemmalta.
2 kommenttia:
Hitsin hyvää uutta aukeavaa vuosikymmentä koko perheelle!
Tykkään sun lakonisesta ilmaisutavasta :-)) Olet oikealla tiellä kun aloit kirjailijaksi. Kaikkee sitä ihminen ehtii!
Kiitos! Kaikkea täti ehtii.
Lähetä kommentti