Lapseni kävi elektiivisessa leikkauksessa, joka aiemmin peruuntui koronahässäkän vuoksi. Leikkaus meni hyvin, mutta sen verran jännitin, että leivoin sämpylöitä, imuroin ja kävin Tokmannilla.
Lapseni on jo aikuinen ja naimisissakin, joten hän ei todellakaan ole yksin. Kun kysyin, millä hän menee leikkaukseen, hän kertoi käyttävänsä bussia. Autoa heillä ei ole. Lapseni kutistui mielessäni pieneksi isoa koulureppuaan raahaavaksi ekaluokkalaiseksi, joka ei millään pärjäisi yksin vaan jäisi bussin oven väliin, auton alle tai savolaisen suden raatelemaksi.
Kotiin hän palaa taksilla. Kun aikoinaan työskentelin sairaalan vuodeosastolla, potilaat kysyivät lääkärin kierrolla aina ensimmäiseksi "Saako taksilapun?" Sen jälkeen kysymys toistettiin varmuuden vuoksi joka päivä.
Pienen paikkakunnan terveyskeskukseen tuotiin välillä rintakivuista kärsivää mummoa syrjäkyliltä taksilla koko perhekunnan voimin. Kun mummo jäi odottamaan tutkimista (siinä vaiheessa rintakivut olivat yleensä jo hellittäneet) hajaantui muu perhe Alkoon, pankkiin ja K-kauppaan.
5 kommenttia:
Aina sitä viisastuu. Nyt tiedän, mikä on elektiivinen leikkaus, googlattuani siis. Ilman tätä söpöä kertomusta en olisi osannut googlata... Kiitos! Mummon taksikeikka oli kiva lopetus.
Meinasin laittaa suunniteltu, mutta kun tuo elektiivinen kuulostaa hienommalta.
Äitiys ei pääty koskaan. Minäkin murehdin keski-ikäisten poikieni asioita, vaikka he osaavat kaikki nykymaailmassa tarvittavat taidot minua paremmin. Nyt olen alkanut murehtia sitä, että näen heissä vanhenemisen merkkejä.
Ystäväni lähes satavuotias äiti kyselee häneltä, montako lajia on vieraille kahvipöydässä ja paheksuu, jos on liian vähän tai pakkopulla puuttuu:"Kai sulla pullaaki on?"
Saako taksilapun? Heh hee.
Muistan joskus kun omat lapset olivat pieniä niin joku sanoi, että sitten kun ovat aikuisia pitää murehtia lasten avioeroja ja työttömyyttä ja muuta sellaista. Luotan ihmeen hyvin nykyään heidän pärjäämiseensä (kun siis vertaa aiempaan murehtimiseeni).
Appeni kertoi lääkärin vastanneen hänen taksilappupyyntöönsä: "Näetäkii suap kirjottoo kyynespiät rahkalla." Siitä sukeutui lentävä lause apen perheeseen.
Appi teki kovaa työtä koko ikänsä. Hänellä oli sitä tehen sitten rahkalla muutakin kuin kyynespiät.
Nimim. "Suaphan sitä kirjottoo"
Lähetä kommentti