Poikani osallistui ylioppilaskirjoituksiin, joiden tulokset julkaistiin eilen. Hänen nimeään ei löytynyt Ylen julkaisemasta kevään ylioppilaiden listasta, joten aloin panikoida.
Sulatin pakastimen, pesin jääkaapin, eliminoin vanhoiksi menneitä tuotteita, hinkkasin ja kiillotin ja lähdin kävelylle. Lopulta minun on pakko soittaa hänelle. P oli kieltänyt nimensä julkaisun ja on nyt sitten kuitenkin ylioppilas. Olen niin ylpeä hänestä, sillä tie ei ole ollut ihan helppo ja poikani kirjoittikin nettilukiosta. Kehuskelen aikuisen lapseni saavutuksella kuin hän olisi voittanut vähintään fysiikan Nobelin.
Ehkä reaktioni nimen puuttumiseen ei ollut järkevä, mutta sainpahan kuitenkin pestyä jääkaapin, sulatettua pakastimen ja vielä reipasta liikuntaa. Pakastimessa säilytän lähinnä villavaatteita ja nyt päätin, että jos niissä jotakin kuoriaisia olisi joskus elänyt ja ruokaillut, niin kyllä ne ovat jo melkoisella varmuudella kuolleet ja voin elokuussa pakastaa marjoja. Pelkään vihannespunkkeja, turkiskuoriaisia ja covid-19 virusta.
Aloitan mahdollisesti syyskuussa erään potilasjärjestön lehden kolumnistina. Se tuntuu mukavalta haasteelta ja saahan siitä vähän rahaakin.
8 kommenttia:
Onnitteluni,mitähän me jännitettäisi ja missä maailmassa elettäisiin jos ei näitä lapsia ja heidän perhekuntiaan olisi.Näin tällä voimalla tosiaan tulee tehtyä monta tekemätöntä työtä jotka vaan on tullut siirrettyä tuleviin päiviin.Päiväni alkoi hyvin jälleen kun sain iloa tästäkin blogikirjoituksestasi.Ulkona kaunis aurinko,vähän noita pikkulintuja säälii,lokkipariskuntamme jo hautoo asumattoman talon piipun päälle tehdyssä pesässään.Hyvää pivänjatkoa!
Onnittelut äidille! On aina hienoa, kun joku jaksaa kirjoittaa vaikeuksien jälkeen.
Kolumnit ovat juuri sinun juttu. Osaat kirjoittaa sopivan napakasti. Monet blogipostauksesikin ovat kolumnityyliä. Kerro sitten, mistä niitä saa lukea.
Kiitokset molemmille onnitteluista. Ensimmäinen kolumni olisi syyskuussa, kerron sitten missä.
Paljon onnea ylioppilaan äidille! Samaa mieltä Marjatan kanssa, olet ihan luontainen kolumnisti, otsikoita myöden. Hyviä juttuja syntyy tiheällä tahdilla.
Onnittelut äidille ja lapselle. Esikoinen teki saman, jäi ilman pankin kirjekuorta. Edes koulun vuosikertomuksessa ei mainittu, kuin kadonnut olisi. Otavan? Nettlukiossa nimettömiä valkolakkisia on useampia.
Onnea! Lapsesi on kaiken lisäksi vaatimatonkin. Sekin on saavutus, josta voi olla ylpeä.
Lämpimät onnittelut ylioppilaan äidille!
Kiitokset kaikille onnitteluista. Pitäisikö nyt hankkia kaksi lyyraa?
Lähetä kommentti