Luin Facesta ketjun, jossa käsiteltiin sukupolvelta toiselle siirtyviä kummallisia sanontoja. Jonoon kertyi mm. seuraavaa "Tää oli kyllä enemmän kuin viisi jänistä", joka kuulemma tarkoittaa enemmän kuin odotettiin. Entäs "Hori persettäs, mutta se karhu oli melkoinen mörkö". Tätä ei selitetty sen tarkemmin. Myös "Ranttu suutari söi Kestilästä lampaan" jäi minulle arvoitukseksi.
Ex-mieheni kuvasi usein alkoholin nauttimisen iloa pessimistisellä lauseella "Sama kuin löisi kumivasaralla päähän". Oivallus tuli ikävä kyllä yleensä vasta krapulassa. Ajatus oli varastettu toimittaja Jorma Rotkon Hesarissa julkaistuista pakinoista, jotka hän kirjoitti asuessaan perheineen Velkuan saarella 80-luvulla. Wikipedian mukaan hän kirjoitti Saarelainen -pakinasarjaa peräti kahdeksan vuoden ajan.
Teimme aikoinaan lapsuuden perheeni kanssa automatkoja pohjoiseen ja yövyimme teltassa. Etsimme iltaisin kyllästyttävän pitkään isälle kelpaavaa leirintäaluetta, jolloin äitini totesi "Ei tule mittään, kun ei kuole kettään, sanoi haudankaivaja". Äidilläni on muutenkin pitkä varasto erilaisia sanontoja ja sananlaskuja ja hän myös käyttää niitä ahkerasti, kuten "Itku pitkästä ilosta" tai "Kauneuden vuoksi kannattaa kärsiä". Paljon sellaisiakin, joita en ole muualla kuullut, mutta en nyt sitten tietenkään muista.
Onko teidän suvussanne käytössä vastaavia sanontoja?
19 kommenttia:
"Mittee meellä oes,jos ee siästettäs" sanoi anoppini. Hänen kuolemansa jälkeen nähtiin, että oli kyllä säästetty mm. kassitolkulla pestyjä jogurttipurkkeja. Samaa sanontaa viljellään meilläkin ja lasten mielestä on jo säästetty riittävästi.
Hyvä sanonta tuokin. Minä kerään muovipusseja.
Kotikylälläni kulki sanonta joka on minullakin käytössä,siis,Pullaskin pallaa mutta mitäpä se minnuun kuuluu. Nämä on kyllä ihania,nää vanhat sanonnat
Minäkin kerään muovipusseja muka koirankakkapusseiksi, mutta koskaan niitä ei tule siihen tarkoitukseen käytettyä. Ei voi roskiinkaan heittää käyttökelpoista tavaraa. Melko outoja sanontoja oli pari tuossa postauksessa. Itse olen kuullut, että joku asia on "enemmän kuin sata jänistä" samassa merkityksessä. Ja itsekin sitä olen käyttänyt.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoi mummuni ja tarkoitti, että pitäs tehä työt heti eikä huomenna.
Utukki käyttöön! Utukki on tataaria ja tarkoittaa silitysrautaa. Eli jos jollain oli otsa rypyssä (oli ärsyyntynyt), tarvittiin utukkia.
Meidän perheessä hoettiin paljon vanhoja sanontoja, joista jotkut olivat lähtöisin perheestämme, jotkut jostain muualta. Kun äitini kuoli, ehdotin, että kuolinilmoitukseen pantaisiin: "Mummo kuoli, hokemat jäivät." Ehdotustani ei hyväksytty ja parempi niin.
Joskus kirjoitin ylös niitä hokemia ja aina kun vilkaisen sitä listaa, tulee mieleen sellaisia, jotka ovat jääneet listalta puuttumaan.
Liekö minut sanonnoilla kasvatettu? Näitähän on. Ensin työ, sitten leikki. Jos ei ole riihirimputtimia, niin ei ole kirkkokemputtimia. Tulee mies räkänokasta, vaan ei tyhjännaurajasta. Joka toiselle kuopaa kaivaa, se itse siihen lankeaa. Sitä sanaa ei sano, jonka kelkassa ei kule.
Miksi en ole kirjoittanut niitä muistiin! Vielä ehtisi jotain.
Viimeisin noista oli minulle vieras, muita on minuunkin käytetty. Isäni sanoo usein, että ahneella on paskainen loppu.
Tuo ahneus-aiheinen sanonta on minullekin tuttu. Sitä sanaa ei sano, jonka kelkassa ei kule -sanontaa kaytetettiin tilanteessa, kun joku jää kiinni vanhoista sanomisistaan. Esim. lapseton henkilo oli kauhistellut sotkua tutun kotona ja oli saattanut sanoa, ettei antaisi lasten riehua tuolla tavoin. Mutta kun hänellä sitten aikanaan oli omia lapsia, niin hänen huushollinsa oli vielä sotkuisempi kurittomien lasten jäljiltä.
Vielä putkahti mieleen sanonta Vara vilua vanttuussa, löysä lämmintä sukassa. Elikä isot käsineet eivät lämmitä, mutta isot sukat lämmittävät.
Täältä löytyy suomalaisia sananlaskuja roppakaupalla. Tuttaja löytyy, mutta on paljon outojakin.
https://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja
Vanttuu ja sukka -juttu oli minulle tuntematon.
Ylä-Savossa harrastettiin "kuin"-sananparsia. Tyyliin "Puhuu vertauksilla kuin Ryllykkä-vainaja" tai "Hävettää kuin hyvä ruoka Hartikaista" tai "Sotkeutui kuin Summanen sarkahousuihinsa". Edellä parret kirjoitettu suomeksi, koska kirjoitettu savo ei kerta kaikkiaan toimi.
Meidän perheen sanonnat ovat niin perheen sisäisiä, ettei niitä muut tajua. Esimerkki: "Kiitos kokkimme", sanotaan kun jokin on mennyt pieleen. Tämä on saanut alkunsa siitä, kun mieheni muisteli, miten lapsena kesäleirillä piti toistaa ruuan jälkeen kuorossa tämä sanapari, vaikka ruoka oli ollut aina pahaa.
Meillä on paljon näitä. Monet ovat syntyneet lasten puheista, kuten mahtipontinen "Täältä petee!" Pitäisi kirjoittaa muistiin.
Muistiin kirjoittaminen kannattaisi. Niin moni on jo unohtunut.
Muovipusseja kannattaakin kerätä. Jos ja kun niiden valmistus lopetetaan, uusia ei saa enää mistään��
Douglas Adamsin Linnunradan liftareiden käsikirjassa kumivasaran virkaa toimittaa märkä sitruunanviipale. Kirja ilmestyi suomeksi aikas tuoreeltaan, vuonna 1981.
Kun opiskelin kansanperinnettä yliopistossa, meillä oli kokonainen kurssi sananparsista, vanhoista ja uusista. Tentin lisäksi jokaisen kurssilaisen piti tehdä keruutehtävä sananlaskuista. Varmaan kaikki haastattelivat vanhempiaan tai isovanhempiaan. Aika moni yhä käytössä oleva sananlasku on peräisin Raamatusta, vaikka käyttäjät eivät sitä tiedostakaan. Tuntematon sotilas taitaa olla hyvä kakkonen!
Olen kyllä kunnon kansalainen ja omistan jopa sellaisia kestopusseja, jotka on ommeltu vanhoista valoverhoista. Käytän kuitenkin muovipusseja hedelmien pakkaamiseen ja myöhemmin roskapusseina, sillä roskaan niin vähän, että roskat mahtuvat pieneen tilaan. Ehkä muovipusseista voitaisiin luopua, sillä niitä kertyy mereen, kuten tiedätkin. Eivät kylläkään minun pussini sinne päädy.
Kyllä tätä syö ennenkuin selkäänsä ottaa, sanoi mummini usein. Ja vie mennessäs, tuo tullessas-hokema oli ahkerassa käytössä. Minä itte oon pappilan iso sika. Muutoin kai tuiki tuttuja: Oma lehmä ojassa ja Ketunhäntä kainalossa. Pääsi kuin koira veräjästä.
Vie mennessäs, tuo tullessas opetti äitini eli säästä askeliasi. Parempi maassa kuin jumalattoman suussa sanoi isäni äiti jos pudotti ruokaa lattialle.
"Jos eilen kuolin, en tuotakaan tietäis." tapasi isäni sanoa, kun kuuli jostain uudesta asiasta.
-seija
Lähetä kommentti