Joulukalenteri (21. luukku)

Käväisin Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa vanhempi mieshenkilö etsi lastenkirjaa. Olin kuulevinani puhetta mummokirjasta (luultavammin kyseessä oli ylioptimistinen kuuloharha). Myyjä valisti ostajaa  "Lapset pitävät pieruhuumorista". 

Pierusta on kirjoitettu lastenloruja kirjassa nimeltä Pierun elämää (Malin Klingenberg, suomennos Hannele Huovi). Takakansi lupaa päräyttävää pierulyriikkaa. Epäilemättä löytyy monta muutakin aihetta käsittelevää teosta.

Pitkät, paksut tai nuoret sekä harmaahapset,/ pyhimykset tai konnat ja etenkin lapset-/ jokainen, jolla on sydän, selkäranka ja suolet/ voi paremmin kun ulos pieraisee huolet.

Muistin juuri lapsuuden lällätyksen: Läl, läl, läl, läl lieru, Pekalta pääsi pieru, keskellä kirkonmäkkee, siel oli paljon väkkee. 

Suoli saattaa olla nolo, mutta kovin tarpeellinen elin.

Nyt sitten arvaattekin, että joulukalenterin  suolesta putoaa pökäle nimeltä Kuura ja karkaileva isomummo (ei sisällä pieruhuumoria) ja tietysti jouluinen sananlasku: Tulis joulu, että sais yölläkin syödä. Lukijalahjaksi bonussananlasku: Kun on joulu, niin on joulu, paistahan akka toinen silakka. En ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän moista patriarkaalista sananlaskua. 

Ei tule mittään

Luin Facesta ketjun, jossa käsiteltiin sukupolvelta toiselle siirtyviä kummallisia sanontoja. Jonoon kertyi mm. seuraavaa "Tää oli kyllä enemmän kuin viisi jänistä", joka kuulemma tarkoittaa enemmän kuin odotettiin. Entäs "Hori persettäs, mutta se karhu oli melkoinen mörkö". Tätä ei selitetty sen tarkemmin. Myös "Ranttu suutari söi Kestilästä lampaan" jäi minulle arvoitukseksi. 

Ex-mieheni kuvasi usein alkoholin nauttimisen iloa pessimistisellä lauseella "Sama kuin löisi kumivasaralla päähän". Oivallus tuli ikävä kyllä yleensä vasta krapulassa. Ajatus oli varastettu toimittaja Jorma Rotkon Hesarissa julkaistuista pakinoista, jotka hän kirjoitti asuessaan perheineen Velkuan saarella 80-luvulla. Wikipedian mukaan hän kirjoitti Saarelainen -pakinasarjaa peräti kahdeksan vuoden ajan. 

Teimme aikoinaan lapsuuden perheeni kanssa automatkoja pohjoiseen ja yövyimme teltassa. Etsimme iltaisin kyllästyttävän pitkään isälle kelpaavaa leirintäaluetta, jolloin äitini totesi "Ei tule mittään, kun ei kuole kettään, sanoi haudankaivaja". Äidilläni on muutenkin pitkä varasto erilaisia sanontoja ja sananlaskuja ja hän myös käyttää niitä ahkerasti, kuten "Itku pitkästä ilosta" tai "Kauneuden vuoksi kannattaa kärsiä". Paljon sellaisiakin, joita en ole muualla kuullut, mutta en nyt sitten tietenkään muista.

Onko teidän suvussanne käytössä vastaavia sanontoja?